Mirhantuojien sunnuntain ikonissa enkeli kohtaa Kristuksen haudalla pyhän Magdalan Marian ja muut mirhantuojanaiset ja kertoo heille ilosanoman Kristuksen ylösnousemuksesta. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta

21.4.2023

Pääsiäiskauden toinen sunnuntai, tänä vuonna 23. huhtikuuta, on omistettu mirhantuojanaisille, jotka saivat ensimmäisenä todistaa Kristuksen ylösnousemuksen ihmettä, sekä vanhurskaan Joosefin muistolle.

Mirhantuojien sunnuntain evankeliumi Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla. 

Lue mirhantuojien sunnuntain merkityksestä pastori Mikko Leistolan opetuspuheessa:

 

Toisena sunnuntaina pääsiäisestä muistamme kunniallista Joosefia, Joosef Arimatialaista, joka oman maineensa ja turvallisuutensa vaarantaen teki viimeisen palveluksen ystävälleen ja mestarilleen. Kun opetuslapset olivat kadonneet kukin tahoillensa peloissaan, Joosef ja Nikodeemus huolehtivat Jeesuksen ruumiin kunniallisesta hautaamisesta.

Erityisesti kuitenkin muistamme mirhantuojanaisia, Kristuksen ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia.

Pääsiäisaamun tapahtumat on kaikissa neljässä evankeliumissa kuvattu hieman eri tavoin. Yhteinen nimittäjä on kuitenkin tämä: Magdalan Maria oli ensimmäisten tyhjän haudan todistajien joukossa. Ja siksi Mariaa ja hänen kanssaan olleita naisia kunnioitetaan apostolien vertaisina.

Markuksen kuvaus tapahtumista on hyvin pelkistetty ja kirkas. Ja erityisen dramaattinen on tuo kertomuksen loppu: ”Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.”

Tämä oli Markuksen evankeliumin loppu. Näihin sanoihin Markus, joka perimätiedon mukaan toimi apostoli Pietarin tulkkina, päätti kertomuksensa, jonka hän laati noin kolmekymmentä vuotta pääsiäisen tapahtumien jälkeen. Näin keskeneräiseksi ja avoimeksi jää ilosanoman julistus.

Olisiko tuo naisten vaikeneminen voinut olla koko kristillisen kirkon loppu – jo ennen kuin se edes syntyi?

Näin ei kuitenkaan käynyt. Kristus ilmestyy kulkijoille Emmauksen tiellä, hän näyttäytyy opetuslapsilleen – myös Tuomaalle – lukittujen ovien takana. Ja myös Pietari saa lopullisesti anteeksi kolmesti kieltämisensä, kun hän kohtaa Herransa leirinuotiolla Tiberiaan järven rannalla. Tätä seuraa taivaaseen astuminen ja helluntain ihme.

Eivätkä mirhantuojanaisetkaan vaienneet lopullisesti. Onhan Markuskin saanut tapahtumasta tiedon ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän kirjaa enkelin ja naisten kohtaamisen evankeliumiinsa osana yhteistä, yleisesti tunnettua traditiota.

Mutta silloin – pääsiäisaamuna – naiset vaikenivat: ”He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.” He kuulivat maailmoja järkyttävän ilosanoman, mutta se oli jotakin liian suurta käsitettäväksi. He olivat järkyttyneitä. Yhtäaikaisesti heidät täytti ilo ja pelko. Tunne, joka oli niin suuri, että se pakahdutti. Sitä ei voinut käsitellä hetkessä. Ja he kätkivät sen sydämeensä ja tutkistelivat sitä kaikessa hiljaisuudessa.

Enkelin kohtaaminen ja enkelin sanat olivat järkyttäneet naisia. Tästä tulee mieleen toinen tuttu vaikenemiskuvaus Raamatusta. Luukkaan jouluevankeliumista. Kun paimenet kertoivat, mitä enkeli heille oli ilmoittanut vastasyneestä Jeesus-lapsesta, kaikki olivat ihmeissään, ja ”Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.”

Uspenskin katedraalin hengellinen aarre, pieni vaatimaton ikoni, Kozelštšanin Jumalansynnyttäjän ikoni kuvastaa hyvin tätä Jumalansynnyttäjän kontemplaatiota. Silmät alas luotuina hän tutkistelee sydämessään suurta mysteeriä. Sylissään hänellä on Jeesuslapsi risti kädessään. Viereen on myös kuvattuna malja, joka selkeästi viittaa eukaristiaan, ehtoollisyhteyteen.

Ikonissa on kuvattuna koko kirkon todellisuus. Seurakunta Kristuksen ruumiina kirkko-äidin turvallisessa sylissä ristin nimessä ehtoollisyhteyteen kokoontuneena.

Ikoni puhuttelee meitä aivan erityisellä tavalla. Sitä voisi kutsua ”Sydäntään tutkistelevaksi Jumalansynnyttäjäksi.” Siksi voimme juuri tuon ikonin äärellä niin hyvin eläytyä myös mirhantuojanaisten vaikenemiseen ja hämmennykseen.

Vaikenemiseen, joka aivan tuota pikaa tulisi puhkeamaan riemuksi:

Kristus nousi kuolleista!

Aamen

Pastori Mikko Leistola

Teksti on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 2022. Isä Mikko Leistola toimi vuosikymmenen Uspenskin katedraalin pappina tämän vuoden helmikuuhun saakka. 

 


Jumalanpalveluskalenterista voit tarkistaa mirhantuojien sunnuntain jumalanpalveluksien aikataulut. Pääsiäiskauden sunnuntaina toimitetaan liturgian lisäksi ristisaatto kirkon ympäri. Kirkossa veisataan pääsiäisen veisuja ja pappi tai diakoni tervehtii useillakin eri kielillä: Kristus nousi kuolleista! Tähän kirkkokansa vastaa: ”Totisesti nousi!”

Uspenskin katedraalista lähetetään mirhantuojien sunnuntain liturgia suoratoistona seurakunnan YouTube-kanavalle 23.4. kello 9:55 alkaen.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan alueella Espoossa toimivassa Trapesan kappelissa vietetään mirhantuojien sunnuntaina praasniekkaa eli temppelijuhlaa.

 

 

Mirhantuojien sunnuntaina kirkoissamme veisataan troparia: 

Tultuasi alas kuolemaan, sinä kuolematon Elämä, kuoletit helvetin jumaluutesi kirkkaudella. Ja kun kuolleetkin manalasta ylös herätit, silloin kaikki taivaalliset voimat julistivat: Elämänantaja Kristus, meidän Jumalamme, kunnia olkoon sinulle. Kunniallinen Joosef, otettuaan puun päältä sinun puhtaimman ruumiisi, käärittyään puhtaaseen liinavaatteeseen ja peitettyään tuoksuvilla yrteillä, pani sen uuteen hautaan. Mutta sinä, Herra, nousit ylös kolmantena päivänä antaen maailmalle suuren laupeutesi. Mirhaa tuoville naisille ilmestyi haudan luona enkeli ja lausui: Mirhavoiteet sopivat kuolleille, mutta Kristus on kuolemalle vieras. Ja te julistakaa: Herra on noussut kuolleista antaen maailmalle suuren laupeutensa.