Tutustu esitteeseemme klikkaamalla kuvaketta

Kun omainen kuolee

Läheisesi kuollessa seurakunta on tukena hänen saattamisessa haudan lepoon. Kuoleman kohdatessa ole yhteydessä seurakunnan päivystävään pappiin mahdollisimman pian muistopalveluksen ja hautaustoimituksen sopimista varten. Samalla saat neuvoja muista käytännönjärjestelyistä. Hautaus toimitetaan aina vainajan oman uskonnon mukaisesti ja se tulisi toimittaa mahdollisimman pian omaisen kuolemasta. Seurakunnan pappi antaa neuvoja ortodoksivainajan valmistamisesta hautaukseen.

Päivystävän papin yhteystiedot

Muistopalveluksen eli panihidan toimittaminen ennen hautausta

Vainajan kuolemattoman sielun puolesta voidaan toimittaa muistopalvelus eli panihida. Muistopalvelus toimitetaan tavallisesti kirkossa, kappelissa, kotona tai sairaalassa. Rukouksissa anotaan Jumalaa ottamaan vainaja taivasten valtakuntaan ja antamaan hänelle anteeksi kaikki synnit, joita hän on eläessään tahtoen tai tahtomattaan tehnyt. Papilla, piispalla tai diakonilla on palveluksessa suitsutusastia. Suitsutus on Jumalalle kannettu uhri ja muistuttaa rukouksen kohoavan taivaaseen hyväntuoksuisena kuin suitsutussavu. Panihidaan osallistuvalla saattoväellä on käsissään tuohukset niin ikään rukouksen merkkinä.

Muistopalveluksien toimittamisen tavanomaisimmat ajankohdat ihmisen kuolemasta ovat kuolinpäivänä tai kolmantena päivänä kuolemasta, neljäkymmentä päivää kuolemasta sekä vuosi kuolemasta. Näiden lisäksi kirkkovuodessa on myös yleisiä vainajien muistelupäiviä, jolloin omaiset voivat kokoontua kaikille edesmenneiden omaisille tarkoitettuun yhteiseen palvelukseen.

Hautajaisten ajankohta

Vainajan hautausta ei tulisi viivyttää tarpeettomasti. Hautaustoimituksia toimitetaan kaikkina viikonpäivinä, sunnuntaita lukuun ottamatta.

Hautauksen jälkeen noin neljäkymmentä päivää kuolemasta toimitetaan haudalla tai kirkossa muistopalvelus, jossa kaikkien vainajien läheisten toivotaan olevan mukana. Myös tässä yhteydessä voidaan järjestää varsinainen muistotilaisuus.

Hautauspalveluksen kulku – kuolemasta ikuiseen elämään

Hautauspalveluksessa on vahvasti läsnä Kristuksen ylösnousemuksen antama toivo ja pääsiäisen todellisuus. Kuolema ei olekaan kaiken loppu, vaan siirtyminen ikuiseen elämään. Hautaustoimituksen liturginen väri on pääsiäisestä tuttu valkoinen.

Ennen vainajan siunaamista arkku asetetaan keskelle kirkkoa, vainajan kasvot alttarille päin. Vainajan rintakehän päälle voidaan asettaa hänen nimikkopyhän ikoni, joka menee hautaan mukaan. Otsalle asetetaan nauha, joka kuvaa taivaallista voittoseppelettä. Hautauspalvelusta varten kuollut puetaan omiin juhlavaatteisiin. Saattoväki pitää toimituksen aikana kädessään palavia tuohuksia. Arkku on ortodoksisessa perinteessä avoinna, ellei ole jotakin erityistä syytä pitää sitä kiinni.

Vainajan hyvästeleminen

Pappi kehottaa halukkaita noin puolessa välissä toimitusta hyvästelemään vainajan avoimen arkun äärellä. Hyvästellessä voi tehdä siunaavan ristinmerkin vainajan yllä, suudella rinnalle asetettua ikonia, suudella vainajaa, koskettaa hänen kättään tai poskeaan tai vain käväistä kumartamassa arkun äärellä. Tämän jälkeen vainajan kasvoille asetetaan liina. Hyvästien jälkeen pappi lukee vielä synninpäästörukouksen kuolleelle. Rukouksen teksti asetetaan arkkuun ja pappi tekee siunatulla tomulla ristin vainajan rinnalle muistutuksena siitä, että ihmisen ruumis on alun alkaen maasta otettu.

Muistokukkien lasku suoritetaan joko ennen ruumiinsiunauksen alkua, heti toimituksen päätyttyä tai haudalla. Muistosanoiksi sopivat hyvin esimerkiksi: ”Saata oi Kristus sinun palvelijasi sielu lepoon, pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä ” tai ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ”.

Jos arkku on kiinni, hyvästijättöjä ei ole tarpeen toimittaa. Ortodoksinen kirkko suosii perinteistä arkkuhautausta, mutta omaisten toivomuksesta myös tuhkaus on sallittua.