Lähikuva Järvenpään ortodoksisen kirkon kryptassa olevasta Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonista. Kuva: Petteri Lalu

6.7.2022

Järvenpään ortodoksisen kirkon praasniekkaa eli temppelijuhlaa vietetään 8.7. Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin juhlapäivänä.  Vuonna 1980 käyttöön vihitty kirkko on pyhitetty Jumalansynnyttäjän Kazanilaiselle ikonille.

Järvenpään ortodoksisesta kirkosta ja Järvenpään pyhäkköyhteistöstä  julkaistaan tänä vuonna historiikki, jossa yhteisön aktiivi ja tutkija Petteri Lalu on kirjoittanut myös pyhäkön nimikkoikonista. Alla on hieman sivuille muokattu ote historiikkiin tulevasta tekstistä.

Ihmeitätekevän ikonin juuret juontavat Kazanin alueelle Iivana Julman aikaan

Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin historia juontaa juurensa Volgan tataarien Kazanin kaupunkiin, jonka tsaari Iivana Julma valloitti ja liitti osaksi Venäjää vuonna 1552. Ikonin syntyhistoriasta on erilaisia, toisinaan jopa ristiriitaisia kertomuksia. Niille yhteistä on se, että alkuperäinen ikoni löydettiin 8. heinäkuuta 1579 Kazanista paikalta, jossa tulipalo oli tuhonnut merkittävän osan kaupunkia. Ikonin jäljennös lähetettiin pian Moskovaan tsaarille. Ikonin ihmeellisen löytymisen juhlinta alkoi kuitenkin aluksi paikallisena Kazanissa.

Ikoni oli vuonna 1611 kazanilaisten sotajoukon mukana, kun se osallistui Moskovasta käytyyn taisteluun puolalaisia ja liettualaisia vastaan. Palatessaan sotaretkeltä kazanilaiset luovuttivat ikonin Jaroslavlissa kohtaamalleen toiselle venäläiselle, Nižnyi Novgorodista tulleelle sotajoukolle. Tämä joukko osallistui Moskovan vapauttamiseen 22. lokakuuta 1612, josta tuli ikonin moskovalainen juhlapäivä. On todennäköistä, että alkuperäinen ikoni palasi takaisin Kazaniin ja Moskovaan jäi sen kopio. Siitä on valmistettu paljon jäljennöksiä, jonka vuoksi alkuperäisen ikonin kohtalosta ei ole varmaa tietoa. Ihmeitätekevä Jumalanäidin Kazanilainen ikoni on tunnettu kansan keskuudessa, ja se on yksi Venäjän arvostetuimmista Taivaan kuningattaren kuvauksista.

Ikonin merkityksen hyvin tunteva tsaari Mihail Fjodorovitš (1596–1645) määräsi, että ikonia kunnioitetaan kahdesti vuodessa: 8. heinäkuuta sen löytymisen kunniaksi ja 22. lokakuuta Moskovan vapauttamisen muistoksi. Heinäkuussa vietettävä kesäkasanskaja ajoittuu itäslaavien talonpoikaisessa kalenterissa aikaan, jolloin ruista leikattiin ensimmäisen kerran. Syyskasanskajan aikaan, joka vanhan ajanlaskun mukaan vietettäessä ajoittuu uuden kalenterin marraskuun alkuun, syksy oli jo vaihtumassa talveksi. Siksi sanottiinkin:”Kasanskajan aikaan ei sovi lähteä pitkälle matkalle: lähdet rattailla ja joudut palaamaan reellä”. Monilla aloilla kesän aikana tehtävien töiden urakat oli säiden takia saatettu loppuun ennen syyskasanskajaa, ja tuolloin myös niiden palkat lankesivat maksettaviksi. Samoihin aikoihin kaupungeissa tai muilla seuduilla matkatöissä olleet palailivat kotikyliinsä. Siksi molemmat ajankohdat olivat erittäin sopivia juhla-aikoja, varsinkin niissä kylissä, joissa kasanskajaa vietettiin paikallisen pyhäkön temppelijuhlana. Syyskasanskaja oli myös suosittu hääjuhlien ajankohta.

Vuonna 1649 tsaari Aleksei Mihailovitšin määräyksestä ikonin paikallisista kasanskajajuhlista tehtiin koko valtakuntaa koskevia, koska hänen esikoispoikansa Dmitri oli syntynyt edellisenä vuotena syyskasanskajan juhlavigilian aikana. Vuodesta 2005 alkaen Venäjällä on ryhdytty viettämään 4. marraskuuta kansallisen yhtenäisyyden päivää, joka uuden kalenterin mukaan osuu samalle päivälle vanhan kalenterin lokakuun kasanskaja-juhlan kanssa.

Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikoni pyhäkön kryptassa.
Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikoni pyhäkön kryptassa. Kuva: Petteri Lalu

Neitsyt Maria osoittaa kädellään Kristus-lasta – armon, rakkauden ja pelastuksen kuvaus

Jumalansynnyttäjän Kazanilainen ikoni Järvenpään kirkossa. Ikonin on maalannut tätä kirkkoa varten Petros Sasaki. Ikonin riisan on lahjoittanut Valamon luostari. Kuva Petteri Lalu.
Jumalansynnyttäjän Kazanilainen ikoni Järvenpään kirkossa. Ikonin on maalannut tätä kirkkoa varten Petros Sasaki. Ikonin riisan on lahjoittanut Valamon luostari. Kuva Petteri Lalu.

Jumalanäidin Kazanilainen ikoni on tyypiltään hodigitria- eli tiennäyttäjäikoni. Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumalanäiti on johdattajamme Kristuksen luo. Tämän merkiksi monissa tiennäyttäjäikoneissa Neitsyt Maria osoittaa oikealla kädellään Kristus-lasta. Kazanilaisesta ikonista tämä käsi kuitenkin puuttuu, sillä ikonin kuvaustapa näyttää ainoastaan hänen olkapäänsä. Jumalansynnyttäjä esitetään edestä, ja hänen päänsä on hiukan kallistunut kohti Kristus-lasta. Asento kuvaa armoa, rakkautta ja äidillistä hellyyttä sekä samanaikaisesti kunnioitusta ihmiskunnan Pelastajaa kohtaan. Kazanilaisen ikonin tunnistamista helpottaa se, että siinä Kristus esitetään seisovassa asennossa. Kristus-lapsi siunaa oikealla kädellään äitiään ja kaikkia ihmisiä. Vasen käsi on vaatetuksen peitossa. Marian ja Kristus-lapsen katseet kohdistuvat suoraan ikonin edessä rukoilevaan, mikä korostaa sitä, että rukoilija on dialogissa Herran ja hänen puhtaimman äitinsä kanssa.

Ikonin teologinen merkitys perustuu Jumalansynnyttäjän meidän puolestamme kantamiin esirukouksiin hänen omalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Koska hän on Jumalanäiti, mutta kuitenkin luonnoltaan ihminen, on hänellä voimallisin mahdollisuus rukoilla omaa Poikaansa meidän kaikkien puolesta.

Tätä korostaa myös ikonin ja siten myös pyhäkkömme juhlaveisu eli tropari:

Oi harras Puolustaja, ylimmäisen Herran Äiti, Sinä rukoilet kaikkien puolesta Kristusta meidän Jumalaamme ja autat pelastumaan kaikkia niitä, jotka Sinun voimalliseen suojelukseesi turvautuvat. Puolusta meitä kaikkia, oi Neitsyt, Kuningatar ja Valtiatar, kun me hädässä ja murheissa ja taudeissa monien syntien raskauttamina seisomme edessäsi ja rukoilemme Sinua liikutetuin sieluin ja särjetyin sydämin puhtaimman kuvasi edessä, kyyneleitä vuodattaen ja kun me järkähtämättä toivomme, että Sinä päästät meidät kaikista murheistamme. Anna hyvyyttäsi kaikille ja pelasta kaikki, oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt sillä Sinä olet palvelijoittesi jumalallinen suojelus.

 

Petteri Lalu

Teksti on ote myöhemmin tänä vuonna julkaistavasta Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkon ja Järvenpään pyhäkköyhteisön historiikista.

 

Lähteet:

Ouspensky, Leonid & Lossky, Vladimir (1999). The Meaning of Icons. St. Vladimir’s Seminary Press: Crestwood, New York.

Казанский кафедральный собор (ei pvm). Санкт-Петербургский список Казанской иконы Божией Матери. http://kazansky-spb.ru/texts/ikona_bozhieimateri [Viitattu 28.7.2021].

Милов, Сергей (2019). Казанская икона. Иконография. Фома 2.11.2019. https://foma.ru/kazanskaya-ikona-ikonografija.html [Viitattu 28.7.2021].

Усов, В. В. (1997). Русский народный православный календарь. Т. 2. Издательский Дом МСП: Мoсква.

Чичеров В. И. (1957). Зимний период русского народного земледельческого календаря XVI–XIX веков. Издательство Академии Наук СССР: Москва.

 

Järvenpään kirkon temppelijuhlan ohjelma:

Torstaina 7.7. kello 17:30 vigilia.

Perjantaina 8.7. kello 9:30 vedenpyhitys, liturgia ja ristisaatto.

Jumalanpalvelukset toimittaa Haminan piispa Sergei yhdessä pyhäkön papiston kanssa.

Jumalanpalveluksen jälkeen yhteinen ruokailu ja juhlavat kirkkokahvit pyhäkön kryptassa ja pihapiirissä.

Noin kello 12:30 pyhäkön pihalta lähtee tiettävästi kirkkokuntamme ensimmäinen moottoripyöräilijöiden pyhiinvaellus. Lue lisää tästä: Moottoripyöräilijöiden ensimmäinen pyhiinvaellus lähteen Järvenpään kirkon praasniekasta

 

 

Kategoriat Uutiset