Kristuksen laskeutuminen tuonelaan. Khoran kirkon fresko 1300-luvun alusta, Konstantinopoli.

19.4.2021

Kirkko muistelee Suurena Perjantaina eli Ristin Pääsiäisenä Kristuksen kuoleman sanoin kuvaamatonta ja ihmismielen ylittävää salaisuutta. Kuolema seuraa yhä ihmistä. Kuoleman pelko aiheuttaa kauhua ja epätoivoa. Kuolema on ihmisen viimeinen vihollinen.

Kristuksen kuolinpäivä on synnin päivä. Jumalattomat ihmiset ristiinnaulitsivat Vapahtajan tuhotakseen Hänet. Kristuksen kuolema tuomitsi langenneen maailman. Hänen kuolemansa paljasti maailman luonnottoman tilan eli ihmisen vihan, raivon, ylimielisyyden ja pahuuden.

Kristuksessa ei ole syntiä eikä kuolemaa. Hän otti kantaakseen elämämme murhenäytelmän. Hän antoi elämänsä kuolemalle tuhotakseen kuoleman. Kristuksen kuolinpäivästä eli Suuresta Perjantaista tuli ihmisen todellinen syntymäpäivä.

Rististä pelastuksen sinetti

Kristuksen kärsimyksen ja tuskan takia rististä tuli elämänpuu, joka tuhoaa synnin aiheuttaman rappion ja kuoleman. Hänen rististään tuli meille eläväksi tekevä puu. Siitä tuli pelastuksen sinetti ja Jumalihmisen kirkkauden sinetti.

Pyhä Gregorios Nyssalainen (k. 394) painottaa teologisissa opetuksissaan elävästi Kristuksen ristinkuoleman ja Hänen ylösnousemuksensa erottamatonta yhteenkuulumista. Hän kutsuu Kristuksen ylösnousemista ihmissuvun uudeksi luomiseksi ja ensimmäisen luomisen loppuun saattamiseksi.

Ihmispersoonan olemuksellinen eheys kasvaa Jumalasta, mikä merkitsee ihmisen hengellistä kauneutta, terveyttä ja harmoniaa.

Bysanttilaisen teologian keskeisen teeman mukaan ihmisluonto ei ole paikalleen pysähtynyt eikä autonominen yksikkö, vaan dynaaminen todellisuus, jossa ihminen elää läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Bysanttilainen teologia merkitsee ihmisen osallistumista apostolisen ja katolisen uskon salaisuudesta. Jumalan tunteminen on yhteisön elämää, toimintaa ja kokemusta.

Kristuksen lihaksituleminen, risti, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen rakentavat sillan yli kuilun, joka erottaa meidät Jumalasta. Tuo kuilu on kuolema, synti ja langennut ihmisluonto.

Kristuksen hauta vapautumisen lähde

Kirkko muistaa Suurena Lauantaina Herran Tuonelaan, kuoleman paikkaan, laskeutumisen salaisuutta. Suuri Lauantai keskittää ajatuksemme Kristuksen hautaan, joka ei ole tavallinen hauta.

Kristuksen hauta ei ole rappion ja tappion paikka. Kristuksen hauta on jumalallisen kunnian, voiton ja vapautumisen lähde. Suuri Lauantai on odotuksen päivä, jolloin Suuren Viikon murhe muuttuu iloksi.

Suuri Lauantai oli vanhan Kirkon merkittävä kastepäivä. Kaste on ortodoksisen pääsiäisen keskeinen osa. Se meidän on välttämätöntä tietää, jotta voisimme ymmärtää Kirkon elämää.

Pääsiäisilo on kastettujen iloa uudesta elämästään Kristuksessa ja aiemmin kastettujen ilo heistä ja omasta kasteestaan.

Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan, mutta me olemme myös osalliset Hänen iankaikkisesta elämästään.

Ortodoksinen kaste koettiin alkuaan pääsiäisen mysteerioksi, ja pääsiäinen oli ennen muuta kastejuhla. Kaste on Kristuksen ylösnousemuksen lahja. Kaste merkitsee luopumista saatanasta, mutta se on myös sitoutumista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Nykyään pyhän kasteen ja pääsiäisen yhteys on usein katkennut, harvat edes tietävät tuon yhteyden. Kaste on merkitty asiakirjoihin, mutta ei Kirkon jäsenen mieleen.

Me emme voi ottaa vastaan Kirkon kasteteologisen opetuksen todellista merkitystä, jos emme ensin hyväksy sitä, mitä tapahtui Suuren Perjantain yhdeksännen hetken ja ylösnousemusaamun välillä.

Kristuksen kuolema ja Hänen ylösnousemuksensa eivät ole kaksi erillistä tapahtumaa. Kristuksen pelastavan toiminnan huipentuma ei ole irrallaan Suuren Lauantain pyhästä salaisuudesta.

Suuri ja Pyhä Sapatti on päivä, jolla on erottamaton yhteys Suureen Perjantaihin, ristiin, Kristuksen kärsimyksiin, kuolemaan ja hänen ylösnousemiseensa. Bysantin kirkon syvällinen ja ihmistä hoitava jumalanpalveluselämä ilmaisee tämän totuuden paremmin kuin käsitteelliset väittämät.

Pyhä isämme Konstantinopolin patriarkka Fotios Suuri (k. 893) opettaa Suuren Lauantain puheessaan:

Voi ihmeellistä ja suurta salaisuutta! Herran kärsimys, kuolema ja hauta tekevät tyhjäksi himot, kuoleman ja tuonelan. Voi, mitä pitkämielisyyttä osoittaa kaiken Luoja, Hän, joka pelkällä Sanallaan hallitsee luomakuntaa! Miksi Hän kärsii? Siksi, että Hän voisi vapauttaa ihmissuvun himoista. Hän on valmis käymään läpi ihmisten lyönnit ja pilkan, jotta Hän vapauttaisi meidät. Hän kestää himojemme aiheuttamat julmat kidutukset palauttaakseen meille jälleen alkuperäisen ihmisyytemme kauneuden. Vapahtajan hauta on tyhjentänyt ikiaikojen haudat ja täyttänyt ne taivaallissilla alttareilla! Hänen hautansa ansiosta pahat henget ovat menettäneet valtansa, sillä Pelastuksen Sarvi on noussut ylös kuolleista (Luuk. 1:69).

Juhlien Juhla

Kirkon jäsenen elämä merkitsee uskollisuutta eli ehdotonta sitoutumista taistelemaan ylösnousseen ja kuoleman voittaneen Kristuksen joukoissa saatanaa ja hänen joukkojaan vastaan.

Kirkko osallistuu eukaristisena yhteisönä Kristuksen voittoon saatanasta, synnistä ja kuolemasta. Pyhä katumus suojelee kirkkoa kaikilta vastustajilta ja suo uskollisille jäsenilleen hengellisen rohkeuden ja vapauden Kristuksessa.

Kirkon uskollinen jäsen hyväksyy Kristuksen Kuninkaakseen ja Herrakseen. Hän haluaa seurata Kristusta koko elämällään ja elää Hänen käskyjensä mukaisesti.

Kristuksen ylösnousemuksen juhla on Pelastuksen päivä, ja aina kun me vietämme tuota riemullista juhlaa, me juhlimme pelastuksemme ajatonta syntymäpäivää. Juhla kutsuu meitä kilvoittelussa ja rukouksessa sisäisen maailmamme muuttamiseen Kristuksessa.

Kristuksen ylösnousemusjuhla on ”juhlien juhla”. Pääsiäinen merkitsee kuoleman ja tuonelan tuhoamista, Uuden ja Iankaikkisen Elämän alkamista Kristuksessa. Tyhjän haudan ihme on Kirkon elävän uskon ja toivon kulmakivi.

Kristuksen ylösnousemus ei ole pelkästään Kirkon juhla, vaan Kirkon jäsenten yhteinen juhla, koko ihmisluonnon uudistumisen ja eheytymisen juhla.

Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!

Teksti: Rovasti Jarmo Hakkarainen Kuva: Alamy

Rovasti Jarmo Hakkarainen on joensuulainen eläkkeellä oleva Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian lehtori.

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 3/21.

Kategoriat Ortodoksiviesti