Rembrandt, Tuhlaajapojan paluu, noin 1668, Eremitaašin kokoelmat, kuva: Hermitage Torrent

9.2.2022

Kirkossa muistetaan toisena suureen paastoon valmistavana sunnuntaina 13.2. Kristuksen vertausta tuhlaajapojasta.

Suuren paaston toisena valmistussunnuntaina (tänä vuonna 13.2.) Kirkko muistaa Jeesuksen Kristuksen vertausta tuhlaajapojasta. Liturgiassa kuulemme tämän yhden Kristuksen tunnetuimmista vertauksista, joka löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 15.

Vaikka vertausta kutsutaan kertomukseksi tuhlaajapojasta, sen keskeisin henkilö on rakastava isä. Hänessä tiivistyy tuhlaajapoikavertauksen ydin: Isän rakkaus pysyy muuttumattomana ja kutsuu luokseen silloinkin, kun sitä vähiten ansaitsen. Armoa ei voi ansaita edes suurella paastolla, ja se on lähtökohta myös meidän paastollemme. Isä rakastaa lastaan siksi, että tämä on hänen lapsensa, riippumatta tämän ansioista tai ansiottomuudesta.

Tuhlaajapojan sunnuntai nostaa esille piirteitä paaston ihanteesta: Kristuksen kaipauksesta, elämänmuutoksesta, katumuksesta, rakkaudesta ja sovinnosta. Tämä ilmenee hyvin tuhlaajapojan sunnuntain avuksihuutostikiiroissa:

Tuntekaamme, veljet, salaisuuden voima: Hyvä isä juoksee synnillisestä elämästä isän kotiin palaavaa tuhlaajapoikaansa vastaan ja kohdattuaan hänet suutelee häntä sekä lahjoittaa hänelle jälleen kotoisen kunnian tunnusmerkit ja antaa teurastaa syöttövasikan.

Niin meidänkin on tultava arvollisiksi elämään yhdessä ihmisiä rakastavan Isän kanssa, joka on antanut teuraaksi Poikansa, sekä hänen kallisarvoisen teurasuhrinsa, meidän sielujemme Vapahtajan kanssa.”

Vertauksen poika käyttäytyy erittäin loukkaavasti isäänsä kohtaan pyytämällä perintönsä ennakkoon – pyyntö sisältää epäsuorasti toiveen isän kuolemasta. Isä ei kuitenkaan ojenna poikaansa, vaan lahjoittaa tälle sen, mitä tämä pyytää. Poika lähtee ja ”hävittää saamansa omaisuuden porttojen parissa”, kuten vanhempi veli asian ilmaisee. Pian hän on puilla paljailla ja ajautuu sikopaimeneksi, mikä oli juutalaisessa kulttuurissa ammateista alhaisimpia.

Voi, mitkä hyvyydet olen minä viheliäinen kadottanut!
Mistä valtakunnasta olen, onneton, joutunut pois!
Minkä saamani rikkauden olen hävittänyt!
Olen käskyt rikkonut.”
(Tuhlaajapojan sunnuntain avuksihuutostikiiroista)

Haaveillessaan edes sikojen ruuasta poika muistaa isän kodin. Hän menee itseensä ja päättää lähteä kysymään voisiko päästä isänsä palkkalaiseksi.

Kun poika on vielä kaukana, isä näkee hänet ja rientää vastaan – välittämättä siitä, onko juokseminen vanhemmalle miehelle sopivaa käytöstä. Ankaran nuhdesaarnan sijaan isä toivottaa poikansa tervetulleeksi kotiin halauksin ja suudelmin, pukee hänet parhaisiin vaatteisiin, käskee palvelijoitaan teurastamaan syöttövasikan ja järjestää juhlat.

Isän rakkaus korostuu myös vertauksen kolmannen henkilön, vanhemman veljen, kohtaamisessa. Isoveli arvostelee katkerasti sekä isän armahtavaisuutta että nuorempaa veljeään, josta käyttää halveksuen nimitystä ”tämä sinun poikasi”. Vanhempi veli ei suostu tulemaan juhlaan joka on järjestetty nuoremman veljen kotiinpaluun kunniaksi. Hän luettelee ansioitaan isän palveluksessa ja kokee ettei ole saanut niiden johdosta riittävää arvostusta. Vertaus päättyy isän sanoihin vanhemmalle veljelle: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.”

Vanhemman veljen vastaus jää avoimeksi. Lähteekö hän isän kanssa kohti juhlaa, ottaako hän vastaan isän rakkauden? Valitseeko hän kateuden, katkeruuden ja itseensä käpertymisen? Näiden valintojen edessä olivat Kristusta kuulleet fariseukset ja publikaanit, ja niin olemme myös me.

Vaikka minulla ei ole publikaanin nöyryyttä eikä fariseuksen hyveitä, voin kuitenkin lähestyä Isää tuhlaajapojan tavoin. Tie pääsiäiseen alkaa itseensä menemisestä, ja se kulkee kaipuun ja katumuksen kautta.

Tuhlaajapoikavertaus saa lopulta konkreettisen täyttymyksensä pääsiäisyönä, kun kuulemme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan sanat: ”Syötetty vasikka on valmistettu; älköön yksikään nälkäisenä lähtekö pois. Kaikki nauttikaa näissä uskon pidoissa. Kaikki tulkaa tästä hyvyyden rikkaudesta osallisiksi.” Suureen paastoon valmistaudutaan kaikkiaan kolmena sunnuntaina: Edellisenä sunnuntaina vietettiin publikaanin ja fariseuksen sunnuntaita ja 20.2. tuomiosunnuntaita. Suureen paaston laskeutuminen alkaa sovintosunnuntain illalla 27.2. Suuri paasto jatkuu suureen viikkoon ja pääsiäiseen saakka (17.4.).

Lähde: ort.fi

Kategoriat Kirkkovuosi Uutiset