Päivän sana 
Päivän pyhät 
Vainajien muistopöytä Kotikirkossa Helsingissä. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta
Lauantaina 3. helmikuuta Kirkossamme vietetään sielujen lauantaita, jolloin muistamme edesmenneitä. Seurakuntamme kaikilla alueilla toimitetaan sielujen lauantaina liturgia. Joissakin pyhäköissä toimitetaan lisäksi aamupalvelus tai parastaasi. Katso tarkemmat ajat jumalanpalveluskalenterista.
Näin päivän merkityksestä kirjoitetaan Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla:
Ortodoksisessa kirkossa jokainen lauantai on omistettu vainajien muistolle. Kirkkokalenterissa on kuitenkin myös erityisiä yleisiä vainajien päiviä, jolloin kirkko kutsuu kaikkia jäseniään muistelemaan edesmenneitä läheisiään. Yksi näistä muistopäivistä on Tuhlaajapojan sunnuntaita seuraava lauantai, jota kutsutaan sielujen lauantaiksi. Tänä vuonna tämä sielujen lauantai on 11. helmikuuta. Kirkkovuoden toinen sielujen lauantai sijoittuu helluntain edelle.
Sielujen lauantaina kirkko muistelee ”kaikkia uskossa ja ylösnousemisen toivossa nukkuneita isiämme, äitejämme, veljiämme ja sisariamme, täällä ja kaikkialla lepäävien nukkuneiden kristittyjen sieluja”.
Esirukous edesmenneiden rakkaiden puolesta on oleellinen ja luonteva osa ortodoksista hengellisyyttä. Jos rakastamme jotakuta, me myös rukoilemme hänen puolestaan. Sielujen lauantaina rukoilemme kuitenkin yhdessä kaikkien vainajien puolesta – myös niiden, joita kukaan ei muista ja joiden nimi ei ole tiedossa.
Sielujen lauantaina jumalanpalvelustekstien kautta kirkko anoo kaikkien edesmenneitten sieluille pelastusta ja autuaallista muistoa: ”Me rukoilemme Sinua, sovinnollinen Jumala, joka olet viittauksellasi kaiken luonut: Saata lepoon uskossa kuolleet kristityt, vanhempamme ja esivanhempamme, veljemme ja ystävämme, rikkaat ja köyhät, kuninkaat ja ruhtinaat sekä luostarien asukkaat, sinne, missä kaikki vanhurskaasi ja pyhäsi asustavat. Oi Valtias Kristus Kuningas, anna anteeksi rikkomukset, joita kaikki palvelijasi ovat tehneet.” (Katismatropari, 8. säv.)
Sielujen lauantain evankeliumiteksti:
Joh. 5:24–30
[Jeesus sanoi:] 24 ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. 25 Totisesti, totisesti: tulee aika — ja se on jo nyt — jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, 26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. 27 Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. 28 Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. 29 He nousevat haudoistaan — hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. 30 ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.”
