Piispa Sergei: ”Perheessäkin useimmiten lasten on murheissa helpompi kääntyä äidin puoleen”

Piispa Sergein opetuspuhe Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlassa Uspenskin katedraalissa, Helsingissä, 15.8.2022.

 

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

 

”Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä Elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.” (Juhlan tropari)

Vietämme tänään Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa ja tämän katedraalin vuosijuhlaa.

Niinkuin Jumalanäidin elämä, myös hänen kuolemansa oli ihmeellinen. Muistamme kuinka Maria syntyi iäkkäille vanhemmilleen Joakimille ja Annalle, jotka olivat pitkään kärsineet lapsettomuudesta. Jumalan valitsema lapsukainen jo kolmevuotiaana vietiin Herran temppeliin kasvamaan pyhään tehtäväänsä. Neitsyyslupauksen tehneenä hänet kihlattiin vanhus Joosefille ja Neitsyytensä säilyttäen hän tuli Pyhän Hengen vaikutuksesta raskaaksi ja synnytti Jeesus-lapsen, Vapahtajamme. Kristuksen elämää läheltä seuraten ja Hänen ristintiellä mukana kulkien, Maria sai kärsiä äidin tuskan ja murheen Poikansa kuoltua, mutta myös ilon Kristuksen ylösnousemuksesta.

Maria eli vielä vuosia apostolien ja erityisesti pyhän apostoli Johanneksen kanssa, jolle Jeesus oli uskonut äitinsä huolenpidon. 

Kun Marian kuolinhetki lopulta lähestyi, Vapahtaja lähetti ylienkeli Gabrielin ilmoittamaan Jumalanäidille etukäteen hänen kuolinaikansa. Iloiten Maria otti tiedon vastaan, että pian hän pääsisi Poikansa luo ja alkoi valmistelemaan omia hautajaisiaan. Pyhät apostolit saapuivat eri puolilta kunnioittamaan Herransa Äidin siirtymistä pois tästä ajasta. Kun apostolit olivat murheissaan Marian tulevasta poismenosta, Jumalanäiti lohdutti heitä ja sanoi ettei hän jättäisi heitä orvoiksi, vaikka menisi taivaaseen. Hän tulisi rukoilemaan heidän ja koko maailman puolesta.

Jumalanäidin kuoltua hänet haudattiin Getsemanen puutarhaan hänen toivomuksensa mukaan. ”Te apostolit, tultuanne eri tahoilta yhteen, haudatkaa ruumiini Getsemaneen, ja Sinä, Poikani ja Jumalani, ota minun henkeni vastaan”. Apostolit viipyivät haudan luona kolme päivää rukoillen. Pyhä apostoli Tuomas tuli paikalle myöhästyneenä ja suri sitä, ettei ollut ehtinyt nähdä Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ruumista. Siksi apostolit päättivät avata hautakammion niin, että Tuomas voisi kunnioittaa häntä. Avattuaan haudan oven heidän hämmästyksensä oli suuri, kun he näkivät, että ruumis oli kadonnut ja jäljellä oli vain tyhjä käärinliina, joka oli pysynyt ruumiin muotoisena. Näin Jumalanäiti oli kokenut myös ruumiin ylösnousemuksen, kun hänen Poikansa Kristus oli ottanut hänet taivaaseen.

Haudalta palattuaan opetuslapset aterioivat yhdessä ja kuulivat Jumalansynnyttäjän sanovan:

”Iloitkaa, sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.”

Tämä Jumalanäidin lupaus olla apostolien kanssa ja sitä kautta myös meidän kanssamme sekä toimia esirukoilijana puolestamme, on lohduttanut kristittyjä kautta kristikunnan historian. Jumalansynnyttäjä suojelee, varjelee ja rukoilee puolestamme Poikansa edessä tänäänkin ja siksi rohkeasti aina voimme kääntyä hänen puoleensa esirukouspyynnöin silloin, kun meillä on jokin murhe, hätä tai ahdistus sydämessämme. Meidän pitää muistaa myös kiittää Jumalanäitiä silloin, kun olemme saaneet vastauksen rukouksiimme.

Jumalan kaitselmuksesta tässäkin pyhäkössä on ihmeitätekevä Jumalanäidin Kozelštšanin ikoni, jonka edessä kannetut esirukouspyynnöt Maria on kuullut. Siitä todistuksena ovat monet kiitoslahjoina Jumalanäidille tuodut korut ikonin ympärillä. Kautta Kirkon historian Neitsyt Maria on aika ajoin ilmestymisillään vahvistanut kristittyjen uskoa ja antanut uutta toivoa paremmasta. 

Perheessäkin useimmiten lasten on murheissa helpompi kääntyä äidin puoleen kuin isän puoleen, niin mekin Jumalan lapsina käännymme ehkä helpommin pyytämään apua Jumalanäidiltä kuin suoraan Isä Jumalalta tai Pojaltaan Kristukselta. Uskomme, että Äidin rukoukset tulevat paremmin kuulluiksi Poikansa edessä kuin meidän syntisten suorat rukoukset.

Marian kiitosvirressä, jonka kuulemme usein kirkossa laulettavan, hän itse ylistää Jumalaa seuraavasti: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä Hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on Pyhä, …” (Lk. 1:46-49).

Jumalanäidin, Neitsyt Marian asema onkin aivan erityinen pyhien joukossa Jumalan Pojan Äitinä, Jumalansynnyttäjänä. Kun ylienkeli Gabriel ilmoitti hänelle, että hän on synnyttävä Jeesuksen, Maria vastasi nöyrästi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” (Lk. 1:38).

Jumalan palvelijatar Maria suoritti hänelle annetun kuuliaisuustehtävän nöyränä synnyttäessään Kristuksen, kulkiessaan Hänen rinnallaan koko Hänen elämänsä ajan niin Kaanaan häissä kuin Golgatan ristin juurella. Siksi Jumala korotti myös hänen ruumiinsa taivaaseen, missä hän Taivaan Valtiattarena edelleen palvelee Jumalaa ja Poikaansa Kristusta tuomalla esirukouksia niin ihmisten kuin koko maailman puolesta Heidän eteensä.

Kuolema ja hautajaiset ovat useimmiten surullinen tapahtuma, mutta kuten apostoleille niin meillekin lohdutukseksi Jumalanäiti sanoo tänäänkin: ”Iloitkaa, sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.”!

”Esirukouksissaan väsymätöntä Jumalansynnyttäjää ja puolustuksissaan horjumatonta toivoa ei hauta ja kuolema valtaansa saanut, sillä hänet, niinkuin Elämän äidin, saattoi elämään Hän, joka oli asunut ainaisessa Neitseessä.” (Kontakki). Aamen.

Piispa Sergei