Päivän sana 
Päivän pyhät 
”Rakkauden tekojen tulisi olla arkisia asioita meille kristityille", kirjoittaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Kuva: Dimitri Tolonen
Suuri paasto on alkanut, ja sen myötä valmistaudumme Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan.
Kuinka meidän tulisi sitten viettää paaston aika, jotta se palvelisi tarkoitustaan?
Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran seurakunnan sivuilla suuren paaston alkaessa helmikuussa 2020, mutta ajattoman luonteensa vuoksi julkaisemme sen uudelleen:
Tähän juttuun on otettu mukaan suuntaviivoja sekä arkkipiispa Leon paastokirjeestä että arkkimadriitta Sofroni Saharovilaisen ajatuksista, joita Lintulan nunna Ksenia on kääntänyt alkuperäiskielestä. Arkkimadriitan opetusta aiheesta on julkaistu mm. Lintulan luostarin nettisivuilla.
Myös Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin paimenkirjeessä suuren paaston ajalta vuosilta 2019 ja 2020 käsitellään aihetta varsin seikkaperäisesti.
Anna rikkomukset anteeksi
Selkeä yhteinen nimittäjä niin arkkipiispa Leon, metropoliitta Arsenin kuin arkkimadriitta Sofroni Saharovilaisen ajatuksissa on anteeksianto ja keskittyminen omiin synteihin lähimmäisen tuomitsemisen sijaan.
Arkkipiispa Leo aloittaakin paastokirjeensä muistuttamalla anteeksiannosta:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” (Matt. 6:14)
Suuri paasto on paljon enemmän kuin tietyistä ruoista pidättäytymistä.
”Paasto on – – – myös kutsu tulla arvioiduksi Jumalan mittapuulla. Ylpeytemme ja kunniamme kärventyessä poroksi rikkomuksiamme, syntejämme ei mitata metrimitalla taikka punnita kiloissa. Evankeliumin Jumala arvioi meitä omalla mittapuullaan, joka toimii toisin kuin ihmisen oma arviointi. Tällöin arvioitavaksi tulee kykymme antaa anteeksi, mutta myös hyvät tekomme”, arkkipiispa Leo kirjoittaa.
Älä ohita kärsivää
Arkkipiispa Leo mainitsee hyvin konkreettisia esimerkkejä tilanteista, jolloin meille on tullut tavaksi katsoa lähimmäisemme ohi.
”Rakkauden tekojen tulisi olla arkisia asioita meille kristityille, mutta eritoten aikana, jolloin vauraiden länsimaisten kaupunkien kaduilla vaeltaa kaiken ikäisiä kodittomia ja kerjäläisiä, jotka ovat tahtomattaan joutuneet prostituution, ihmiskaupan ja huumeiden kierteeseen. Meidän välinpitämätön asenteemme on peruuttamattomasti musertanut heidät”, arkkipiispa kirjoittaa.
Lisäksi arkkipiispa muistuttaa meitä siitä, että olemme rikkoneet paitsi lähimmäisiämme vastaan, myös luontoa vastaan.
”Meidän on itseasiassa langettava koko luomakunnan edessä – lintujen, puiden ja maan eteen, koska olemme tehneet syntiä myös kasveja ja eläimiä kohtaan. Meidän on pyydettävä anteeksi ilmalta ja vedeltä, koska olemme turmelleet ja saastuttaneet ne pahuudellamme. Me olemme syyllisiä kaikkien edessä ja vastuussa kaikille.”
Luovu turhasta
Myös Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni menee paaston ajan paimenkirjeissään tavallisen ihmisen arjen tasolle.
”Paaston aikana voimme keskittyä huolehtimaan itsestämme ja luopua turhasta. Sen voimme tehdä lukemalla hengellistä kirjallisuutta, liikkumalla ja lepäämällä. Voimme luopua nautintoaineista ja turhista ostoksista. Paaston aikana voimme jättää ostamatta vaikkapa iltapäivälehdet ja makeiset sekä rajoittaa tiedotusvälineiden seuraamista. Lähimmäisiämme voimme huomioida uhraamalla heille enemmän aikaa ja kuuntelemalla.”
Metropoliitta muistuttaa Kristuksen opettaneen, ettei meitä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se mikä sieltä tulee ulos, eli pahat puheet. (Matt. 15:11)
”Ruokapaasto menee hukkaan, jos emme kykene paastoamaan myös sanoista: toisten asiattomasta moitiskelusta, itsekehusta, ylpeilystä ja parjauksesta”, metropoliitta Arseni kirjoittaa.
Rukoile toisen puolesta
Arkkipiispa Leo toteaa, että juuri tätä paasto on anteeksiantamisen ohella; itsetutkiskelua ja katumusta.
”Hyödyntäkäämme sen jokainen sekunti, tunti ja päivä ja ottakaamme vastaan ja tehkäämme todeksi ja todelliseksi kilvoituksen, katumuksen, anteeksiannon ja anteeksisaamisen henki.”
Arkkipiispa korostaa myös esirukousten merkitystä.
”Todellinen rakkaus ilmenee ihmisessä, joka antaa toiselle anteeksi jo ennen kuin he ovat tehneet syntiä. Hän ei vastaa pahaan pahalla, vaan hän tuntee surua lähimmäisen puolesta tämän synnin takia enemmän kuin lähimmäinen itse. Hän rukoilee häntä vastaan rikkoneen lähimmäisen puolesta, sillä hän on kokenut synnin tuhoavan voiman vahvemmin kuin tuo toinen. Hän rukoilee tuon lähimmäisen puolesta, ei hankkiakseen itselleen pelastuksen, vaan koska synnin voima tuhoutuu anteeksiantamuksen kautta.”
Keskity päämäärään
Arkkimadriitta Sofroni Saharovilaisen kehottaa kaikkia omaksumaan yksinkertaisen menetelmän:
”Nähkää perimmäinen päämäärämme ja kulkekaa sitä kohti aakkosista alkaen.”
Nunna Ksenian käännöksen mukaan isä Sofroni vakuuttaa, että jo tämän mielessä pitäminen auttaa meitä ottamaan suuren paaston vastaan erityisenä pyhänä ajanjaksona koko vuoden kierrossa. Se auttaa meitä paastoamaan ruumiillisesti ja pidättymään ruoista ilman, että paasto näännyttää meitä.
Lisäksi paastokilvoituksen tulee olla vapaaehtoista.
”Vielä isä Sofroni paljastaa erään pienen salaisuuden, joka auttaa meitä paastossa. Se on sovintosunnuntain anteeksipyyntö, jolloin annamme toisillemme anteeksi kaiken, mitä työn, väärinkäsitysten ja ahdingon täyttämässä arjessa on kertynyt. Molemminpuolisen anteeksipyynnön myötä sielu tuntee itsensä vapaaksi ja rauhan täyttämäksi. Uusi toivo innoittaa sitä. Ja vapaus ja rauha tekevät paaston paljon helpommaksi.”
”Anna minun nähdä rikokseni”
Myös isä Sofroni puhuu aivan samasta ilmiöstä kuin arkkipiispa Leokin: ihmiset ovat sokeita omille virheilleen, mutta sitäkin tarkkanäköisempiä toisten ihmisten arvostelemisessa.
Isä Sofroni varoittaakin, että jokainen lähimmäisiin kohdistuva huono ajatus tekee halkeaman linnoituksen muuriin ja tuhoaa ykseyttämme:
”Kun ajattelemme jostakusta pahaa ja lähdemme sen jälkeen huoneestamme ja tapaamme tuon ihmisen, huonon ajatuksen jäljet alkavat toimia. Toinen vastaa samalla mitalla, eikä koskaan saada selville, kuka oikeasti ´aloitti´. Jos tätä ei ymmärretä, jokainen kuvittelee olevansa oikeassa eikä näe omia virheitään. Näin tekevät piispatkin ja me kaikki. Siksi suuren paaston aikana rukoilemme: ´anna minun nähdä rikokseni”.
Lopuksi isä Sofroni muistuttaa mieleemme pyhittäjä Serafim Sarovilaisen sanat: ”Hanki rauhaisa henki, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat.”
Lähteet: Arkkipiispa Leo: Paastokirje Herran vuonna 2020. Suomen ortodoksinen kirkko. Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni: Paimenkirjeet suuren paaston ajalta 2019 ja 2020, Архимандрит Софроний (Сахаров), Духовные беседы. Том 1. Свято-Иоанно-Предтеченский монастырь, 2003. (Lyhentäen vapaasti suomentanut Lintulan luostarin nunna Ksenia)
