Lauantaina 22.10. muistamme edesmenneitä ja vietämme Jumalansynnyttäjän Kazanin ikonin juhlaa

Tänä vuonna Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin juhla 22.10. sattuu Dimitrin lauantaiksi, joka on yleinen vainajien muistelupäivä.

Dimitrin lauantaita vietetään suurmarttyyri Demetrioksen muistopäivää (26.10.) edeltävänä lauantaina. Päivän historiallisena taustana on vuonna 1380 käyty suuri Kulikovan taistelu, jossa Moskovan ruhtinas Dimitri Donskoin johtamat venäläiset joukot löivät mongolivalloittajat. Taistelussa kuolleita sotilaita alettiin muistella juuri Demetrioksen päivää edeltävänä lauantaina. Myöhemmin tästä lauantaista tuli yleinen, kaikkia ortodoksikristittyjä koskeva muistelupäivä.

Jumalanäidin kazanilaisen ikonin lokakuun juhlan taustasta kirkkomme pyhien elämäkerta- ja tapahtumakokoelma synaksarion puolestaan kertoo näin:

Lokakuun 22. päivänä muistellaan Moskovan ja Venäjän vapautumista puolalaisten hyökkäyksestä vuonna 1612. Kazanista lähetettiin sotajoukkoja Moskovaan mukanaan ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni. Venäläiset panivat toivonsa Jumalaan ja Jumalanäitiin ja paastosivat ja rukoilivat ennen ratkaisevaa taistelua kolme päivää ihmeitätekevän ikonin edessä. Sen jälkeen he löivät vihollisen joukot ja vapauttivat maansa. Voiton jälkeen ruhtinas Požarski rakennutti Moskovaan kirkon, johon sijoitettiin tarkka kopio ihmeitätekevästä ikonista, ja tsaari antoi määräyksen viettää ikonin juhlaa Moskovassa kahdesti vuodessa. Alkuperäinen ikoni palautettiin Kazaniin. (Synaksarion, lokakuu, s. 302–303, OKJ, Jyväskylä 2004).

Lukemattomat ovat ne rukoukset, jotka tänäkin päivänä esimerkiksi Ukrainassa, Venäjän hyökkäyssodan keskellä, kohoavat Jumalanäidin puoleen – molemmin puolin rintamaa.

Kummankin muistopäivän taustalla on siis venäläistä sotahistoriaa. Kummassakin tosin kyse on ollut puolustautumisesta. Ortodoksissa kalenterissa on useita muitakin muistopäiviä ja kirkollisia juhlia, joiden vietto perustuu sodassa tapahtuneisiin ihmeisiin tai niissä saatuihin voittoihin. On tietysti aivan luontevaa, että kristityt niin hädän, murheiden, sairauksien mutta myös sodan kärsimysten ja kauhujen keskellä kääntyvät esirukouspyynnöin Jumalanäidin ja muiden pyhien ihmisten puoleen heidän ikoniensa edessä. Neitsyt Mariaa me kunnioitamme kaikkein tärkeimpänä puolustajanamme, sillä tiedämme, että äidin rukous Poikansa puoleen tulee kuulluksi. Lukemattomat ovat ne rukoukset, jotka tänäkin päivänä esimerkiksi Ukrainassa, Venäjän hyökkäyssodan keskellä, kohoavat Jumalanäidin puoleen – molemmin puolin rintamaa.

Väärin ja julmaa sen sijaan on se, että sodankäyntiä oikeutetaan ja puolustetaan jumalallisella tahdolla tai siunauksella. Suruksemme olemme saaneet todistaa sellaistakin, että kirkollinen esivalta antaa tukensa hyökkäyssodalle, vieläpä uskonveljiä vastaan.

Väärin ja julmaa sen sijaan on se, että sodankäyntiä oikeutetaan ja puolustetaan jumalallisella tahdolla tai siunauksella. Suruksemme olemme saaneet todistaa sellaistakin, että kirkollinen esivalta antaa tukensa hyökkäyssodalle, vieläpä uskonveljiä vastaan. Näin on käynyt Moskovan patriarkka Kirillin antaessa siunauksensa Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa.

Dimitrin lauantaina me rukoilemme kaikkien edesmenneiden ihmisten puolesta. Yhtä lailla kaikkien heidän puolestaan, jotka ovat olleet meille tärkeitä ja läheisiä, kuin heidänkin, joita me emme enää muista tai ole koskaan edes tunteneetkaan.

Kazanilaisen ikonin edessä me kannamme rukouksemme Jumalanäidin ja hänen Poikansa puoleen, jotta hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala siunaisi ja varjelisi koko luomakuntaansa. Että katumuksen kautta me taltuttaisimme syntisen itsekkyytemme niin, että oppisimme jälleen kunnioittamaan sitä kaunista ja täydellistä Jumalan kuvaa, joka on niin meissä itsessämme kuin jokaisessa ihmisessä. Että kiitollisina meille annetusta luomakunnan lahjasta oppisimme vaalimaan ja varjelemaan luontoa ja elinympäristöämme. Että niin monien syntien, vallanhimon, ahneuden, yksinäisyyden, pelon ja häpeä sijaan me saisimme tulla osallisiksi jumalallista rakkaudesta ja totuudesta.

Järvenpäässä vietetään temppelijuhlaa

Helsingin seurakunnassa Järvenpään kirkko on pyhitetty Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin muistolle. Sotien seurauksena Järvenpäähän tuli ortodoksista väestöä etenkin Terijoen, Raivolan ja Kyyrölän seurakunnista. Koska luovutetulle alueelle jäänyt Terijoen kirkko oli pyhitetty Jumalansynnyttäjän Kazanilaiselle ikonille, oli luontevaa, että Järvenpäähän muuttaneet ortodoksit halusivat Jumalansynnyttäjän suojelevien esirukousten jatkuvan myös uudessa kotipaikassa. Niinpä Järvenpäähän vuonna 1948 valmistunut rukoushuone ja sen jälkeen vuonna 1980 valmistunut kirkko pyhitettiin Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin muistolle.

Järvenpään Ystäväpiiri julkaisee tänä vuonna kirkon ja pyhäkköyhteisön historiasta kertovan kirjan. Erikoistutkija Petteri Lalun kirjoittama historiikki ”Hän antaa hyvyyttään kaikille – Jumalansynnyttäjän kirkko Järvenpäässä” kertoo Järvenpään ortodoksisen pyhäkköyhteisön monivaiheisesta elämästä sen juurilta, Karjalankannaksen Terijoelta lähtien aina tähän päivään saakka.

Järvenpään kirkon temppelijuhlaa eli praasniekkaa vietetään korkeastisiunattu Haminan piispa Sergein johdolla 21.–22.10.22. Perjantaina toimitetaan vigilia ja muistopalvelus edesmenneiden kirkon rakentajien ja pyhäkköyhteisön aktiivien puolesta klo 17.30. Palveluksen jälkeen kirkon alasalissa on teeilta.

Lauantaina vedenpyhitys, liturgia ja ristisaatto alkavat klo 9.30. Palvelusten jälkeen kirkon alasalissa on praasniekkalounas ja -juhla. Iltapäivällä klo 14 kirkossa on vielä ”Hän antaa hyvyyttään kaikille” -kirjan julkistamistilaisuus. Kirjan voi ostaa tilaisuuden päätteeksi 30 euron hintaan (käteismaksu).

Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkko, Kartanontie 45, Järvenpää.

 

Pastori Kimmo Kallinen
Järvenpään Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkon pappi