Kristuksen kirkastumisen juhla: ”Meille kaikille on annettu sama päämäärä – kirkastua, tulla pyhäksi”

Haminan piispa Sergein opetuspuhe Kristuksen kirkastumisen juhlana Porvoon kirkon temppelijuhlassa 6.8.2022:

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen,

Vietämme tänään Kristuksen kirkastumisen juhlaa ja tämän pyhäkön temppelijuhlaa. Pyhässä evankeliumissa kuulimme kerrottavan tarkan kuvauksen siitä, kuinka Kristuksen kirkastuminen Taaborin vuorella tapahtui. Jeesus oli ottanut mukaansa rakkaimmat opetuslapsensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen.

Siellä heidän nähdessään Vapahtajan ulkomuoto muuttui: ” Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo”. Samanaikaisesti ilmestyivät profeetat Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. (Mt. 17: 1-3).

Pyhän Johannes Krysostomoksen mukaan Kristus kirkastumisessaan yhdisti vanhan ja uuden liiton. Vanhan liiton pyhät Mooses ja Elia saivat nähdä Kristuksen ihmisyyden, jota he eivät olleet nähneet  aiemmin ja opetuslapset taas saivat katsella Kristuksen jumaluuden kunniaa, jota he eivät aikaisemmiin olleet käsittäneet. Herran palvelijoina he kaikki olivat yhdessä Herransa edessä muodostaen seurakunnan, jossa vanha ja uusi liitto yhdistyivät.

Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi, joka itse sai henkilökohtaisesti kokea rukouksen kautta ns. luomattoman valon kirkkauden, kuvaa hyvin sitä tunnetta, mikä myös Jeesuksen opetuslapsilla Kirkastusvuorella oli ja mikä kuvataan selkeästi myös juhlan ikonissa. Pyhittäjä Simeon kertoo seuraavasti: ”Se, jolla on sisimmässään kaikkein pyhimmän Hengen valo, lankeaa kasvoilleen maahan. Hän ei kestä nähdä tätä valoa ja huutaa hämmästyksen ja suuren pelon vallassa niinkuin ainakin se, joka näkee ja kokee jotakin sellaista, mikä ylittää luonnon järjestyksen ja ymmärryksen. Hänen sisimpänsä on kuin tulessa ja hän ei kestä sen poltetta: hän on suunniltaan eikä pysty hallitsemaan itseään.”

Juhlan troparin mukaan opetuslapset ymmärsivät Kristuksen kirkastumisen ”kykyjensä mukaan”. Pyhittäjä Simeon Uusi teologi sanoo, että ”Kristus yhdistyy heihin ja paljastaa itsensä heille vastaavassa määrin kuin he ovat jo liittyneet Häneen ja tuntevat Hänet.”

Monet kirkot ja luostarit kautta maailman on pyhitetty Kristuksen kirkastumisen muistolle todistamaan ja muistuttamaan meille itse kullekin kirkastumisen ja pyhittymisen mahdollisuudesta. Ei yhtään vähempään kuin pyhittymiseen meidät on kutsuttu. Tulemaan jumalallisesta luonnosta osallisiksi, olimmepa papistoa tai maallikkoja, meille on annettu sama päämäärä – kirkastua, tulla pyhäksi.

Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa juhlan epistolassa: ”Pyrkikää siis veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” (2. Piet. 1:10-11).

Pyhän Efraim Syyrialaisen mukaan Kristus osoitti kirkastumisensa loistossa valtakuntansa ennen kuin Hän joutui kärsimyksiin, voimansa ennen kuin Hän kuoli ja kunniansa ennen kuin Häntä pilkattiin. Kirkastumisen kunnia oli Kristuksen kunniakkaan ylösnousemuksen ennuskuva.

Varhaisessa kirkon perinteessä Kirkastusjuhlaa onkin vietetty suuressa paastossa ennen pääsiäistä.

Taaborin vuoren kirkastumisen tapahtumassa oli niin voimakas Pyhän Hengen läsnäolo, että tuo pyhyyden kosketus sai Pietarin sanomaan Vapahtajalle: ” Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa; sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” (Mt. 17:4).

Samanaikaisesti loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.” (Mt. 17:5).

Pietarilla oli niin hyvä olla tuolla Taaborin vuorella Jumalan luomattoman valkeuden läheisyydessä, että hän olisi halunnut jäädä tuohon kirkastumisen tilaan pysyvästi, mutta hän ei ymmärtänyt, että se ei ollut mahdollista.

Jumalan armosta mekin saamme täällä tänään osallistua Taaborin vuoren juhlaan. Varmasti myös me voimme yhtyä apostoli Pietarin sanoihin: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä”. On lohdullista tietää, että siitäkin huolimatta, että usein vajavaisina kristittyinä olemme kaukana siitä pyhyyden ihanteesta, jota kohti me pyrimme, saamme tulla kirkkoon kokemaan pyhyyttä ja Jumalan rakkautta. Mekään emme voi jäädä asumaan Herran huoneeseen pysyvästi vaan meidänkin on opetuslasten tavoin laskeuduttava alas Taaborin vuoren kirkkaudesta. Jos taas meidän ei ole hyvä olla Kirkastusvuorella, saamme katsoa itseemme ja sisimpäämme. Itsetutkistelun kautta löydämme  useimmiten itsestämme pahan olomme aiheuttajan.

Jeesus Kristus on Jumalan Isän kirkkauden säteily ja Hän sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12).  Elämällä Hänen käskyjensä mukaan ja osallistumalla säännöllisesti katumuksen ja ehtoollisen pyhiin sakramentteihin. Sitä kautta myös Kristus valaisee meidät ja tulemme osallisiksi Hänen jumalallisesta kirkkaudestaan.

Kannustakoon ja rohkaiskoon meitä tämänkin kirkastumisjuhlan kokeminen jatkamaan kilvoitustamme pyhityksen tiellä kohti hengen korkeuksia. Aamen.

Piispa Sergei