17.5.2019

Samarialaisen naisen sunnuntaina muistelemme tapahtumia eräällä kaivolla, Sykar-nimisen kaupungin laitamilla Samariassa. Kohtaamme siellä Fotinen, samarialaisen naisen, joka on tullut noutamaan vettä kaivosta. Takaisin kotiinsa hän palaa ilman vesiastiaa, sillä kohtaaminen kaivolla muuttaa hänen elämänsä.

Kaivolla Fotine kohtaa Jeesuksen, joka pyytää häneltä vettä. Heidän kohtaamisessaan ja keskustelussaan on monta seikkaa, jotka ovat vastoin tuon ajan juutalaisia tapoja ja sääntöjä. Kristus ei kuitenkaan piitannut tekopyhistä säännöistä vaan pyytää naiselta vettä juodakseen. Tavallisen kaivoveden sijaan Kristus alkaa puhua Fotinelle elävästä vedestä: “Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Keskustelun edetessä osoittautuu, että Jeesus tunsi Fotinen elämän läpikotaisin. Niinpä Fotine havahtuu ymmärtämään, ettei mies kaivolla ole tavallinen juutalainen, ei edes profeetta, vaan hän saattaa olla odotettu Messias. Sen Kristus hänelle myös vahvistaa: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

Fotine jättää vesiruukkunsa ja kiiruhtaa kaupunkiin kertomaan kohtaamisesta muille ihmisille. Hän johdattaa heidät Kristuksen luo, ja he kuuntelevat Hänen opetustaan ja pyytävät vieläpä Kristusta jäämään heidän luokseen. Näin evankeliumi alkaa levitä juutalaisten ohella myös pakanakansoille.

Perustellusti voidaan sanoa, että Fotine oli evankelista ja apostolien vertainen. Nimi merkitsee suomeksi valoisaa. Välittömästi kohdattuaan Jeesuksen Fotine riensi valoisana viemään ilosanomaa Messiaasta lähimmäisilleen. Kirkon perimätiedon mukaan hän jatkoi tätä lähetystyötä lastensa kanssa etenkin Pohjois-Afrikassa lopun elämäänsä aina marttyyrikuolemaansa saakka.

Millainen olikaan tuo kohtaaminen kaivolla! Aivan yllättäen, arkisten asioiden keskellä Fotine tapaa Kristuksen, joka puheellaan elävästä vedestä hämmentää Fotinen mielen ja sydämen niin, että hänen sydämensä alkaa pulputa ”ikuisen elämän vettä”.

Myös me olemme saaneet osamme Kristuksen elävästä vedestä, kun meidät on kastettu ja voideltu. Pulppuaako meidän sydämemme lähde ehtymättömänä ja valoisana niin, että se sammuttaa myös läheistemme kaipauksen ja janon? Elävä vesi ei kuole eikä katoa. Siitä riittää kaikille janoisille.

Pastori Kimmo Kallinen


Katso seurakunnan alueella toimitettavat palvelukset jumalanpalveluskalenterista.

Kategoriat Kirkkovuosi