Daniel Sazonov Pyhän Kolminaisuuden kirkossa itsenäisyyspäivänä 6.12.2022. Kuva: Vlada Wahlstén

6.12.2022

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Daniel Sazonov piti puheenvuoron ja välitti Helsingin kaupungin tervehdyksen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa liturgian jälkeen itsenäisyyspäivänä 6.12. Puhe myös tulkattiin venäjän kielelle ja jaettiin tulostettuna ukrainan kielellä. 

Apulaispormestarin ja kaupungin tervehdys itsenäisyyspäivänä seurakuntamme vanhimmassa pyhäkössä ja venäjänkielisen seurakuntatyön keskuksessa oli ensimmäinen laatuaan.

Seurakuntamme venäjänkielisen seurakuntatyön pappi, rovasti Heikki Huttunen on kiitollinen ja otettu Sazonovin vierailusta ja puheesta. 

”Venäjän- ja ukrainankieliset voivat tuntea olevansa tervetulleita ja tärkeä osa kotikaupunkiaan ja maatamme. Isänmaan rauha, vapaus ja demokratia sekä kaikkien osallisuus niistä korostuvat Euroopan ja ihmiskunnan aikoina. Tämä oli hyvin tärkeä viesti juuri pääkaupunkimme edustajalta”.

 

Daniel Sazonovin puhe Pyhän Kolminaisuuden kirkossa itsenäisyyspäivänä:

Hyvät seurakunnan jäsenet, arvoisa rovasti Huttunen,

Tänään vietämme Suomen itsenäisyyspäivää. On ilo päästä tuomaan Helsingin kaupungin tervehdys tähän itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseenne.

Itsenäisyys on tietysti itsessään vaalimisen arvoinen, mutta on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, mikä kaikki siinä on hyvää ja arvokasta.

Itsenäisyys on lupaus siitä, että täällä saa elää turvassa. Lupaus siitä, että maassamme vallitsee vapaus, tasa-arvo ja luottamus toisiimme.  Lupaus siitä, että saamme kansakuntana demokraattisesti valita oman suuntamme ja tulevaisuutemme.

Itsenäisen Suomen lupaukseen on kirjoitettu myös vakuutus siitä, että välitämme toisistamme. Hoivaa saa, kun tarvitsee, jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja jos elämä kohtelee kaltoin, jää työttömäksi tai menettää asuntonsa ei jää kuitenkaan tyhjän päälle. Kun vaalimme itsenäistä Suomea, vaalimme myös tätä lupausta ja muistutamme toisiamme siitä, että me emme ole yksin, vaan toistemme tukena ja yhdessä.

Itsenäisyyspäivää perinteisesti vietetään mielessämme kiitollisuus menneestä, arvostus sitä kohtaan mitä Suomi nyt on, sekä vastuuntunto siitä, että huominen on vielä tätäkin päivää parempi.

Osoitamme kiitollisuutemme siitä, että silloin, kun itsenäisyyttä on täytynyt puolustaa – vaikka voimakeinoin – siihen on pystytty ja muistamme niitä, jotka ovat uhranneet jopa elämänsä itsenäisyytemme eteen.

Suomi oli sotien aikaan puolustamisen arvoinen, sitä se on nytkin ja sitä se on myös tulevaisuudessa. Tästä jokaisella sukupolvella on vuorollaan vastuu.

 

Hyvät seurakunnan jäsenet,

Suomessa on pitkät ja syvälle juurtuneet kansalliset perinteet, joita edustavat osaltaan evankelilaisluterilainen ja ortodoksinen kirkko. Tämä Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja jumalanpalvelus on osa perinteiden jatkumoa. Täällä syntyneet yhteisöt ovat jäsenilleen turvan ja toivon lähde. Tänään, täällä, olette osana sitä pitkää ja merkityksellistä polkua, mitä moni on aiemmin kulkenut ja joka on niin monelle tärkeä.

Vanhojen perinteiden rinnalle syntyy jatkuvasti kuitenkin myös uutta. Suomi on avoin ja moniarvoinen yhteiskunta ja erityisesti Helsinki on aina ollut ja tulee olemaan kulttuurisesti moninainen. Tämä niemen nokkaan rakennettu kaupunki on alusta asti ollut kansainvälinen ja täällä on aina ollut ihmisiä monesta maailman kolkasta.

Samalla kun arvokkaita ja historiallisia perinteitä kunnioitetaan, on uusille ajatuksille myös tilaa. Erityisesti siksi toivon, että tämän päivän sanomassa on sisällä ymmärryksen, lämmön ja yhteiselon viesti.

 

Hyvät seurakuntalaiset,

Ortodoksisessa kirkossa vietetään ennen Suurta Juhlaa paastoa. Jouluna saadaan koko kristikunnassa ottaa vastaan Vapahtaja, joka lahjoittaa sen, mitä tarvitaan: armon ja rauhan, uskon ja rakkauden, kestävyyden ja toivon. Näillä lahjoillaan hän vahvistaa meitä kohtaamaan kaiken sen, mitä jokapäiväinen elämä armottomuudessaan ja ankaruudessaan eteen tuo.

Paastossa meitä valmistetaan tähän suuren juhlan, joulun viettämiseen.

Huomataan myös hieno perinne joulua edeltävinä aikoina sytyttää jouluvaloja. Ajattelen, että se sisältää syvempääkin merkitystä. Maailmassa on kyllä pimeyttä, mutta me tahdomme olla niitä, jotka sytyttävät valoja. Me tahdomme nostaa esille hyviä puolia omasta elämästämme, kiitoksen aiheet. Elämän hyvät lahjat, onnistumiset, parhaat muistot, ja etenkin ne aivan lähellä tai kaukana olevat tärkeät ja rakkaat ihmiset.

 

Hyvät seurakuntalaiset,

Tiedätte, että ajat ovat vaikeita. Sota on valitettavasti palannut voimalla Eurooppaan. Murhe ja menetys sekä huoli ja epätietoisuus ovat tulleet osaksi arkipäivää niille, jotka ovat joutuneet sodan kanssa kosketuksiin. Liian moni on joutunut menettämään kotinsa, rakkaimpansa, terveytensä tai henkensä tässä sodassa.

Sodan edessä on ymmärrettävästi helppo kokea voimattomuutta. Kylmän talven keskellä synkkyyteen ei kuitenkaan tule vajota eikä sydämestään saa menettää lämpöä. Sydämemme on, ja sen täytyy olla Ukrainan puolella, jota vastaan on hyökätty oikeudettomasti.

Tunnemme kaikki vapauden mittaamattoman arvon – ja tiedämme, että omia arvojaan täytyy seurata tai eksyy polulta. Ukraina puolustaa nyt itsenäisyyttään ja vapauttaan, omia arvojaan ja samalla koko Eurooppaa. Toivon, että itsenäisessä Ukrainassa päästään viettämään heidän seuraavaa itsenäisyyspäivää [elokuussa] vapaana ja rauhan vallitessa.

Kuten jokainen Ukrainassa, myös täällä me kaikki tarvitsemme toivoa synkkyyden keskellä. Uskonnollisilla yhteisöillä on suuri rooli toivon kynttilän sytyttämisessä ja niiden auttamisessa, jotka ovat suurimmassa tarpeessa. Moni tarvitsee apuamme ja me yksilöinä sekä instituutiot kaupungista, kirkkoon ja järjestöihin voimme tukea heitä. Näin meidän tulee myös tehdä.

Meidän täytyy säilyttää ihmisyys ja herkkyys toisia kohtaan kaikissa tilanteissa. Jos yhtenä päivänä vuodessa on erityisen tärkeää vahvistaa sekä luottamusta että yhtenäisyyden ja kuuluvuuden tunnetta, on se tänään itsenäisyyspäivänä. Mielestäni sitä on itsenäisyyden juhliminen parhaimmillaan.

 

Hyvät kuulijat,

Pidän tärkeänä kirkkojen tekemää työtä tässä ajassa. Monet meistä huutaa elämänsä aikana rukouksissa ja hiljaisissa hetkissä Jumalalta apua. Itse hän on luvannut ne myös kuulla. Huutomme sisältä elämän hetkissä, jossa yhtäkkinen vakava sairaus, avioliiton kriisi, työpaikan potkut tai yllättävä uutinen on pysäyttänyt.

Noissa hetkissä ja tilanteissa käännytään jumalan kaikkivaltiaan puoleen ja pyydetään terveyttä syöpäsoluja vastaan, rakkautta läheiseltä, joka nyt erkanee tai työmahdollisuutta. Pyydetään armoa armottomuuteen, toivoa epätoivoon tai luottamusta epäilyksen keskellä. Uskoen siihen, että hän pitää meistä huolen oman suunnitelmansa mukaan.

 

Hyvät helsinkiläiset,

Tänään itsenäisyyden ja vapauden hartaana juhlapäivä toivotan teille rauhaa ja lämpöä sekä voimia kaikkiin niihin haasteisiin, joita kohtaatte. Tänä itsenäisyyspäivänä voimme kaikki hiljentyä hetkeksi ja löytää oman tapamme olla kiitollisia itsenäisyydestä, vapaudesta ja läheisistämme. Olemme täällä jokainen toisiamme varten.

Helsingin kaupungin puolesta hyvää itsenäisyyspäivää teille jokaiselle.

Daniel Sazonov

Kategoriat Ajankohtaista Uutiset