Uskallammeko Kristuksen tavoin kohdata ihmisen, ja muistaa kaikkia äitejä?

Pääsiäiskauden viidentenä sunnuntaina, tänä vuonna 10.5., muistamme Samarialaista naista, joka kohtasi Jeesuksen Jaakobin kaivolla.

Tämä kahden persoonan kohtaaminen oli monella tavoin skandaalimainen, voisi sanoa ”epäsäätyinen”:

– Juutalainen kohtasi samarialaisen. Kaksi toisiinsa karsaasti suhtautuvaa kansaa kohtasivat kasvoista kasvoihin.

– Mies ja nainen kohtasivat. Kulttuurissa, jossa hyvin käyttäytyvä juutalainen rabbi ei julkisella paikalla välttämättä   keskustelisi edes oman vaimonsa kanssa, antautuu Jeesus teologiseen keskusteluun vieraan, epäsäätyisen naisen kanssa.

– Ja mikä tärkeintä: Jumala kohtasi ihmisen. Jumalallinen elävän veden lähde kohtasi elämän janosta kärsivän inhimillisyyden.

Kohtaamisessa Kristus murskasi kaikki kulttuurilliset, sosiaaliset ja sukupuoleen liittyvät ennakkoluulot ja perinnäistavat ja puhutteli suoraan ihmistä.

Ja tämä ihminen oli vahva persoona, joka oli valmis myös omalta osaltaan hylkäämään entisen elämänsä ja ennakkoluulonsa ja katselemaan Kristusta, kuuntelemaan Kristusta ja kohtaamaan Kristuksen, ei vaan ihmisenä, vaan todellisena Jumalana.

Kirkon perimätieto tuntee samarialaisen naisen nimellä Fotine, Valoisa, siis venäjäksi Svetlana. Helluntain jälkeen hänet kastettiin yhdessä viiden sisarensa ja kahden poikansa kanssa.

Fotine oli siis myös äiti. Hänen kahdesta pojastaan vanhempi päätyi Rooman legioonalaiseksi, mutta kohtasi marttyyrikuoleman, kun kieltäytyi kiduttamasta kristittyjä veljiään ja sisariaan. Myös äiti Fotine päätyi lopulta kirkastamaan Kristuksen nimeä marttyyrina.

Tämän päivän Suomessa äitien elämä on huomattavasti turvallisempaa. Muutaman vuoden takainen tutkimus jopa todisti, että koko maailmassa vain Ruotsissa ja Norjassa on äitien sosiaalinen, oikeudellinen, taloudellinen ja terveydellinen turva vielä Suomeakin korkeammalla tasolla.

Valitettava käänteinen johtopäätös, joka tutkimuksesta on vedettävissä, on se, että lähes kaikkialla muualla maailmassa äitien asema on paljon huonompi kuin Suomessa. Kuinka meidän kristittyinä tulisi tähän havaintoon suhtautua?

Onko meillä henkisiä voimavaroja tarkkanäköisyyteen? Siihen, että edes ajatuksen tasolla voisimme kohdata ne tuhannet äidit, jotka (esimerkiksi pyhän Fotinen synnyinseuduilla) synnyttävät lapsensa pakolaisleireillä, jotka kasvattavat lapsensa jatkuvan väkivallan ja taloudellisen kurjuuden keskellä, jotka sydän syrjällä saavat pelätä lastensa turvallisuuden puolesta? Miltä tuntuu kasvattaa poikia sotateollisuuden käyttövoimaksi? Miltä tuntuu kasvattaa tyttöjä ihmiskaupan raaka-aineeksi?

Suljemmeko silmämme vai olemmeko Kristusta seuraten valmiita ennakkoluulottomaan kohtaamiseen? Uskallammeko kohdata ihmisen, joka tarvitsee apua?

Siunatkoon Jumala omia äitejämme, jotka ovat meidät kasvattaneet. Muistakaamme äitejämme, isoäitejämme, lastemme äitejä ja lastenlastemme äitejä – kaikkia rakkaita äitejämme – näissä poikkeusloissa kekseliäilläkin tavoilla – rukouksin, mahdollisuuksien mukaan halauksin, runosäkeillä, kukkatervehdyksillä ja kaikella mahdollisella hyvällä!

Muistakaamme rukouksissamme kuitenkin myös meille tuntemattomia äitejä; Äitejä, jotka ulkoisesti kenties hyvinkin toisenlaisissa ja vaikeissa olosuhteissa ovat tuon aivan saman jumalallisen ihmeen äärellä, elämän ihmeen, äitiyden ihmeen, rakkauden ihmeen äärellä.

Aamen

Pastori Mikko Leistola
Isä Mikko Leistola toimii seurakunnassa Uspenskin katedraalin ja Klaukkalan kirkon pappina.

Jumalanpalvelukset verkkolähetyksinä

Samarialaisen naisen sunnuntain jumalanpalvelukset lähetetään suorina verkkolähetyksinä Uspenskin katedraalista seurakunnan YouTube-kanavalle. Voit osallistua jumalanpalveluksiin myös alla olevien kuvakkeiden kautta.

 

 

 

Jumalanpalveluksien verkkolähetyksiä jatketaan ainakin heinäkuun loppuun saakka yhteistyössä Lahden seurakunnan kanssa.