Kuvassa vuonna 1974 alkaneen kanttorikurssin osallistujat, joiden joukossa on ensimmäisenä naisena kanttorikoulutukseen hyväksytty Helena Petsalo (nyk. Tchervinskij). Ensimmäinen naiskanttori teki pitkän uran Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ennen siirtymistään eläkkeelle. Kuva: Vesa Takala / Tuohustuli

7.5.2024

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäinen nainen aloitti kanttoriopintonsa miesopiskelijoiden joukossa Kuopion ortodoksisessa pappisseminaarissa.

Helsingin ortodoksisella seurakuntasalilla (Unioninkatu 39, sisäpiha) järjestetään 26.5. kello 13 alkaen tilaisuus, jossa tutustutaan naisten kanttorikoulutukseen hakeutumisen ja työelämään siirtymisen vaiheita tarkastelleeseen pro gradu -tutkielmaan. Naiset kanttoreina ortodoksisessa kirkossa -tilaisuudessa on paikalla myös puoli vuosisataa sitten aloittaneen vuosikurssin edustajia.

Päätös avata Suomen ortodoksisen kirkkokunnan järjestämä kanttorikoulutus ja sen myötä seurakuntien kanttorin tehtävät naispuolisille hakijoille oli yleisortodoksisesti katsoen poikkeuksellinen, sillä kanoninen perinne määritteli kanttorin tehtävät mahdollisiksi vain miehille.

Vaikutuksiltaan päätös oli merkittävä, sillä naisten hakeutuminen koulutukseen vakiintui nopeasti ja sen myötä myös kanttorien ammattikunta alkoi naisistua verrattain nopeasti.

Kuinka tähän tilanteeseen lopulta tultiin ja minkälaisia vaiheita naiset kohtasivat matkallaan miesten rinnalle kliirossille? Millaisen kasvualustan Suomen ortodoksinen kirkko tarjosi tälle prosessille?

Kirkkomusiikin opiskelijat Tiina Sormunen ja Minna Bovellan-Järvinen selvittävät näitä teemoja pro gradu tutkielmassaan. Naisten kanttorikoulutukseen hakeutumisen ja työelämään siirtymisen prosessissa pioneereina toimivat erityisesti nyt jo eläköityneet tai pian eläköityvät ensimmäisen naiskanttorit, joiden kokemuksista tutkielma lopulta saa merkityksensä.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Tapahtuman järjestävät Helsingin ortodoksinen seurakunta ja Ortodoksisto.

Tapahtuman Facebook-sivu

Uutinen julkaistu ensimmäiseksi Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla