Päivän sana 
Päivän pyhät 
Halvaantuneen sunnuntai
(Joh. 5:1–15)
1Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 2Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, 3ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
5Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. 6Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: »Tahdotko tulla terveeksi?» 7Sairas vastasi: »Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.» 8Jeesus sanoi hänelle: »Nouse, ota vuoteesi ja kävele.» 9Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. 10Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: »Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.» 11Mies vastasi heille: »Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’» 12Silloin juutalaiset kysyivät: »Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?» 13Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. 14Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: »Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.» 15Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
+ Kristus nousi kuolleista!
Eilen sain toimittaa vanhan ystäväni hautauksen, iäkkään karjalaisen miehen. Hänen kuolemansa
tapahtui yllättävän nopeasti, kun yleiskunto romahti ja löydettiin pitkälle edennyt syöpä. Uupumus
valtasi hänet päivä päivältä enemmän, ja tietoisuus alkoi hiipua. Viimeisenä päivänä, kun hän vielä
jaksoi keskustella, omaiset ottivat videopuhelun Saksaan, nuorimmalle tyttärelle. Hän jutteli
tyttären ja lastenlasten kanssa hetken. Lopuksi hän lauloi heille pääsiäistroparin ”Kristus nousi
kuolleista”. Tuo hetki oli täynnä valoa, täynnä elämää – ei kuolemaa. Johanneksen evankeliumin
sanoin hän oli jo ”siirtynyt kuolemasta elämään” Minä vakuutan teille: Se, joka kuulee sanani
ja joka luottaa minun lähettäjääni, elää ikuisesti. Hän ei joudu tuomittavaksi vaan on jo
siirtynyt kuolemasta elämään (Joh. 5:24)
Tämän päivän evankeliumissa Kristus kutsuu halvaantuneen kuolemasta elämään. Meidän on
vaikea kuvitella miehen surkeaa tilannetta ja epätoivoa. Monien muiden sairaiden ja kärsivien
kanssa hän kökötti ihmeitätekevän veden äärellä, mutta ei halvaantuneena kyennyt pääsemään
parantavan ihmeen äärelle. Käsittämättömät 38 vuotta hän oli odottanut, että joku auttaisi hänet
altaaseen ja että se tapahtuisi ennen kuin kukaan muu ehtisi päästä parantavasta ihmeestä
osalliseksi. Syynä toivottomaan tilaan oli, Sairas vastasi: ” Herra, minulla ei ole ketään, joka
auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii
ennen minua.” (Joh. 5:7) Tämä kohta evankeliumista näyttää meille
ihmisen tragedian pimeimmillään. Sielun ja ruumiin sairaudet halvaannuttavat meidät. Terveemmät
kävelevät sairaampien ohi, emme pysähdy kysymään, voinko auttaa, mitä tahdot. Lojumme tässä
tilassa, kipujemme ja yksinäisyytemme vankeina. Emme pysty pelastamaan itseämme.
Mutta tähän järkyttävään kertomukseen sisältyy evankeliumi, hyvä uutinen: Jumala ei koskaan
hylkää meitä. Vaikka olisimme 38 vuotta halvaantuneina, unohdettuna, näkymättömänä, ilman
yhtään ihmistä tukenamme, Jumala on kanssamme. Kristus kysyy: Tahdotko tulla terveeksi? (Joh
5,6.)
Kuulenko Kristuksen kysymyksen? Tahdonko tulla terveeksi? Etsinkö terveyttä ja pelastusta siitä,
että joku muu tekee päätöksen puolestani, että joku muu kantaa minut parannuksen äärelle? Vai
lähteekö parantumiseni kuitenkin liikkeelle siitä, että vastaan kysymykseen: Tahdonko? Annanko
Kristuksen parantaa minut ja nousenko Hänen avullaan ylös halvaantumisestani?
Jälleen kerran Herra osoittaa, että evankeliumi murtautuu kaiken inhimillisen järjestyksen läpi.
Armo ja laupeus ja ihmisen auttaminen ovat etusijalla, ei sapatti eivätkä muut säännöt ja
määräykset. Elämän voima tulee meihin, kun otamme sen vastaan.
Inhimillisesti ajateltuna tilanteemme on toivoton. Vaikka emme makaisi avuttomana ja
halvaantuneena vuosikausia, tiedämme, että lopulta kuitenkin kuolema ottaa meidät haltuunsa.
Tämä ajatus voi olla halvaannuttava. Mutta Ylösnoussut Kristus ojentaa meille kätensä ja voimme
tarttua siihen, nousta tämän katoavan maailman rajoitusten yli, katoamattomaan valoon.
Halvaantumisen ja kuoleman vuoteella oimme yhtyä pääsiäisen voittoveisuun.
Rovasti Heikki Huttunen
Toukokuun 11. päivänä 2025
Pyhien lapsimarttyyrien Pistiksen, Elpiksen, Agapen ja heidän äitinsä Sofian kirkko