Pääsiäiskauden viimeinen sunnuntai – Kristus parantaa sokeana syntyneen

Pääsiäiskauden viimeisenä sunnuntaina Kirkko muistaa, kuinka Jeesus Kristus paransi sokeana syntyneen miehen. Tapahtuma kuvataan Johanneksen evankeliumissa (Joh. 9:1–38).

Jeesus Kristus paransi lukemattoman määrän sairaita. Kristuksen taivaaseenastumisen, helatorstain edellä eteemme nostetaan juuri tämä sokean miehen parantuminen, sillä näin Kirkko rohkaisee meitä tarkkailemaan hengellistä näkökykyämme. Millaisina näemme itsemme, lähimmäisemme ja Jumalan, ja kuinka suhtaudumme kärsimyksiin.

Rovasti Teo Merraksen opetuspuhe:
Sokeana syntyneen sunnuntai kutsuu kuulemaan Jumalan sanaa ja noudattamaan sitä

Rovasti Teo Merras muistuttaa vuonna 2024 pitämässään sokeana syntyneen sunnuntain opetuspuheessa, kuinka meillä ihmisillä on taipumus etsiä selityksiä myös selittämättömille asioille. Sokeana syntynyt kuuli Jumalan sanan ja noudatti sitä ja sai näin kokea Jumalan ihmeteon:

 

Päivän pitkähkö evankeliumi alkaa opetuslasten kysymyksellä. Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, että tämä mies on syntynyt sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa? Jeesuksen vastaus on äärimmäisen hyvä ja erinomainen ja juuri tähän tilanteeseen vallan mainosti sopiva. Hän vastaa, ei hän eikä hänen vanhempansa. Tämä on tapahtunut, jotta Jumalan suuret teot tulisivat hänessä julki.

Meidän ihmisten yksi suurimpia kompastuskiviä. On syy-seuraussuhteen pohtiminen. Ja me yritämme aina selittää kaikki asiat jollain tavalla järkeenkäyvästi ja järjellä.

Meidän päällimmäinen tarkoituksemme, se voima, joka meitä ajaa eteenpäin, on aina pyrkiä antamaan kaikille maailmassa tapahtuvalle jonkinnäköinen selitys. Tässä asiassa on paljon hyvääkin. Tiede on saattanut ja saanut paljon aikaan meidän hyväksemme. Esimerkkinä vaikkapa lääketiede, kun tässä puhumme sokeana syntyneestä ihmisestä. Lääketiede on saanut paljon hyvää aikaa juuri tämän voiman eteenpäin ajavana, mistä jokin asia johtuu. Silloin on pyritty hakemaan selkeä, sanoin kuvattavissa oleva selitys.

Mutta sitten maailma on täynnä asioita, joihin me emme, vaikka kuinka haluamme, emme voi saada lopullista selitystä, lopullista vastausta, mistä joku asia meidän elämässämme johtaa. Tämä asia ei kuitenkaan ole ihmistä estänyt pyrkimästä etsimään näitä vastauksia näihin kysymyksiin.

Ja tällöin, kun me emme voi löytää vastauksia, on aikamme erittäin otollinen erilaisten vaikkapa salaliittoteorioiden syntymiseen. Hyvä esimerkki tästä on hiljattain keskuudessamme riehunut koronaviruspandemia, jonka alkua me emme edelleenkään täysin tiedä.

Me voimme vain aavistella ja arvailla, mistä se on lähtenyt liikkeelle. Mutta tämä, jos mikä, on antanut ihmiselle valtavasti halua ja kykyä etsiä erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä. Yhtä kaikki se, että me emme voi löytää joihinkin asioihin selityksiä, tulisi olla meille.

Ei niinkään se, että me järpäisesti pidämme kiinni siitä ajatuksesta, että meidän täytyy löytää tälle joku luonnollinen selitys. Jumalan toiminta maailmassa on juuri tällaista. Jumala tekee asioita meidän keskuudessamme ilman, että niillä on aina näkyvää selitystä.

Tämän kyseisen syy-seuraussuhteen ajattelun vankeja olivat päivän evankeliumin juutalaiset ja fariseukset. He eivät millään kyenneet päästämään irti siitä ajatuksesta, että maailmassa voi tapahtua ihmeitä ilman, että me niitä pystymme selittämään.

He yhä uudestaan ja uudestaan vaativat tätä miestä kertomaan, mitä oli tapahtunut. He yhä uudestaan ja uudestaan hakivat selityksiä sille, miten näin oli tapahtunut. Ensimmäinen ajatus heillä oli se, että eihän tämä mies suinkaan ollut se sama mies.

joka oli syntynyt sokeana. Hänhän oli vain samannäköinen. Toinen ajatus sitten oli, kun tämä jouduttiin hylkäämään, kyllä, kyllä hän oli se sama mies. Toinen ajatus, jonka nämä juutalaiset nostivat esiin, ikään kuin selittääkseen itselleen tämän ihmeen, oli se, että hänen vanhempansa haettiin nyt mukaan tähän.

No kertokaa te meille, onko tämä nyt todella mies, joka on syntynyt sokeana? Ajatellen sitten sitä, että vanhemmat olisivat jollain tavalla kenties tässä asiassa huijanneet ja tällä tavoin hankkineet ehkä jonkinnäköistä etua ja hyötyä siitä, että heillä olisi ollut sokea poika, joka kuitenkin oikeasti oli näkevä.

Näin näemme, miten tämä kertomus oikeastaan etenee juuri tähän suuntaan, mitä kuvasin tuossa alussa. Me ihmiset olemme rakennettuja sillä tavalla, että me emme voi päästä irti siitä ajatuksesta, että kaikille täytyy aina olla luonnollinen selitys.

Jumalan luomassa maailmassa ei kuitenkaan ole asia näin. Jumalan luomassa maailmassa voi tapahtua aivan mitä vaan, ilman että meillä on siihen osaa tai arpaa. Ja ilman, että me voimme sitä mitenkään käytännössä selittää.

Olennaista tässä onkin siis se, että me hyväksymme sen tosiasian, että maailmassa tapahtuu asioita, halusimmepa tai ei. Yksi tällainen asia, mihinkä meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa, mutta siitä huolimatta me kuvittelemme, että meillä olisi se ikään kuin kyky tai keino jollain tavalla niihin asioihin puuttua, on meidän oman elämämme erilaiset vaikeudet, erilaiset tilanteet, joihin me joudumme.

Ne ovat yksinkertaisesti asioita, jotka tapahtuvat Jumalan tahdosta meidän elämässämme, mutta me emme niitä voi valita itse. Me voimme toki rukouksissa aina kääntyä Jumalan puoleen, pyytää Jumalalta asioita, mutta viimekädessä meille ei ole annettu sitä mahdollisuutta, että me voisimme päättää, tapahtuvatko nämä asiat meidän elämässämme vai ei.

Tärkeää siis on se, mihin tämä evankeliumi meitä johtaa, on se, että me kykenemme hylkäämään sen vanhan ajattelun, joka sitoo ja pitää meitä kiinni tässä maailmassa. Nämä evankeliumikertomuksen juutalaiset olivat juuri osoitus tuosta vanhasta ajattelusta, joka ei pystynyt päästämään siitä irti, näkemään sitä, että maailmassa tapahtuu ihmeitä ja asioita.

He olivat vanhan ajattelun vankeja. Ja mihin tuo vanha ajattelu lopulta johti? Se johti siihen, että tuo mies, joka oli syntynyt sokeana, mutta oli saanut näkönsä, ajettiin ulos tuosta yhteisöstä.

Siis ajatelkaa sitä tilannetta, että me emme kykene lopulta löytämään mitään selitystä sille asialle. Me emme sen jälkeen kuitenkaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, sitä tapahtunutta, vaan viime kädessä me rankaisemme tuota miestä ajamalla hänet ulos tuosta yhteisöstä.

No tuo ulos ajaminen koitui kuitenkin tuolle miehelle pelastukseksi, sillä hän sai uuden alun, hän sai uuden mahdollisuuden. Hän kohtasi Kristuksen uudestaan, mentyään ensin tekemään sen, mihin Kristus oli hänet käskenyt, eli lähettänyt hänet peseytymään, hän palasi takaisin näkevänä, hän kohtasi Kristuksen uudestaan.

Ja Kristus kysyi häneltä, uskotko sinä nyt Jumalaan, kun sinä olet saanut tämän suuren ihmeen kokea? Tuolloin tuo mies vastasi jotain sellaista, joka linkittää tämän sunnuntain, tämän sokeana syntyneen sunnuntain, aivan pääsiäiskauden alkuun apostoli Tuomaan sunnuntaihin.

Tuo mies nimittäin sanoi, että Auta minua omassa epäuskossani, kun minä en tiedä, mistä tässä on kysymys. Apostoli Tuomaan kohdalla tilanne oli täsmälleen sama. Apostoli Tuomas kohtasi muut opetuslapset. Hänen kohdallaan myöskin tuli epävarmuus, epätietoisuus siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut.

Apostoli Tuomas sai kohdata Herran ja sen kautta hän löysi pelastuksen. Tämä sokeana syntynyt mies samalla tavoin sai kohdata Herran ja löysi pelastuksen tuota kautta. Mutta olennaista tässä ei ole se, että tuo mies nyt näkevänä näki Kristuksen.

Sanoihan Jeesus hänelle, se on se mies, jonka sinä olet nähnyt, mutta olennaisempaa on se, mitä tapahtui ja mitä Jeesus sanoi sen jälkeen. Hän on se, joka nyt puhuu sinun kanssasi. Eli jälleen kerran näkö ja näkeminen ei tässäkään kohtaa ole se olennainen asia, vaan kuuleminen.

Tuo mies oli saanut kuulla Jumalan sanaa. Hän oli saanut kuulemisen kautta vastaanottaa tuo Jumalan sanan. Sen seurauksena hän oli lähtenyt tekemään sen, mitä käskettiin. Huomatkaa, hän oli vielä sokea siinä vaiheessa, kun hänet käskettiin menemään peseytymään siiluan altaalle.

Sen jälkeen hän vastasai näkönsä. Ja tässä nimenomaan piilee tämä suuri viisaus. Me kuulemme asioita. Me kuulemme Jumalan sanaa. Se saa meissä aikaan toiminnan. Meidän ei tarvitse nähdä. Ja tämä sokeana syntyneen miehen vertausta on käytetty usein myöskin vertauksena kasteesta.

Me kuulemme kehotuksen, menkää kaikkialle maailmaan, kastakaa ihmisiä, ottakaa vastaan kaste. Tätä me lähdemme toteuttamaan omassa elämässämme. Me kuulemme tuon kehotuksen. Sen jälkeen me kenties, jos Jumala niin tahtoo, Jos Jumalan luomassa maailmassa niin tahtoo ja tapahtuu, me voimme saada näköömme, mutta ennen kaikkea me olemme iloisia siitä.

Meillä on kyky kuunnella, meillä on kyky ymmärtää ja ennen kaikkea meillä on kyky hyväksyä se tosiasia, että Jumalan sana on annettu meille, se tulee meihin, riippumatta siitä, tapahtuuko se meidän tahtomme mukaisesti ja riippumatta siitä, näemmekö me, pääsemmekö me sen ikään kuin sen kaiken yläpuolelle kyeten selittämään sen kaiken asian.

Jumalan sana on tarkoitettu meille pelastukseksi. Pelastuksen välikappaleeksi. Sitä me saamme luvan ammentaa, sitä me saamme käyttää hyväksemme koko meidän elämämme ajan. Se mahdollisuus meille on annettu. Meille ei ole aina annettu sitä mahdollisuutta, että me saisimme nähdä.

Mutta se on meille pelastus, että me emme aina näe. Että me emme aina ymmärrä. Että me emme aina kykene selittämään kaikkia asioita. Koska vain silloin me voimme rakentaa elämämme uskonvaraan. Ja tuo usko lopulta koituu meille pelastukseksi.

Aamen.

Rovasti Teo Merras Uspenskin katedraalissa sokeana syntyneen sunnuntaina 2024. Jumalanpalvelus lähetetiin suoratoistona seurakunnan YouTube-kanavalle.

 

Liturgia suoratoistona Uspenskin katedraalista

Myös tänä sokeana syntyneen sunnuntaina Uspenskin katedraalista lähetetään liturgia suoratoistona seurakuntamme YouTube-kanavalle:

Jumalanpalveluksien suoratoistosta vastaa Digital Palola.

 

Jumalanpalvelukset