Kozelštšanin Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevän ikonin paluu

Tiistaina 8. helmikuuta 2011 eli tasan kymmenen vuotta sitten tuli ilouutinen Kozelštšanin ihmeitätekevän Jumalansynnyttäjän ikonin löytymisestä, ja jo samana iltana se tuotiin Helsinkiin. Muistan elävästi sen, kun kirkkoherran sihteeri tuli huoneeseeni kertomaan, että varkaudesta tuomittu on kertonut ikonin sijainnin, ja poliisi on lähtenyt Turkuun tarkistamaan asiaa eli kaivamaan ikonia lumen alta maasta. Kun poliisit olivat varmistaneet ikonin olevan juuri sen Uspenskista varastetun, alkoi sen matka Turusta paperiin käärittynä ja muoviseen muuttolaatikkoon pakattuna Liisankadulle Helsinkiin.

Ikonin katoaminen oli ollut kova pala monelle. Kun varkaus oli 9.6.2010 tehty, samana päivänä toimitettiin Uspenskissa rukouspalvelus tyhjän analogin äärellä. Analogi pysyi tyhjänä sen jälkeenkin, tosin sen päällä pidettiin rukoustekstiä ja pientä kuvaa ikonista. Analogin tyhjyys oli kipeä asia: se muistutti varkaudesta, mutta samalla ylläpiti kaipuuta ja rukousta.

Kun ikoni illansuussa 8.2. saapui läpimärkänä ja roskaisena Helsinkiin, sitä oli kadulla vastassa pappi suitsutusastian kanssa sekä laulajia. Ikoni vietiin hetkeksi kirkkoherran työhuoneeseen, jossa ikonia tervehti pyhän Johannes Kronstadtilaisen ikoni: eli ikonin lahjoittaja tervehti käsistään alun perin Viipuriin lähtenyttä ikonia. Sen jälkeen ikoni vietiin Kotikirkkoon, jossa sitä päästiin tarkastelemaan lähempää, mutta toki myös kiitollisena laulettiin Jumalansynnyttäjälle veisuja.

Valamon konservointilaitoksen ohjeen mukaan ikoni sijoitettiin yöksi jääkaappiin, jotta ei syntyisi lisävaurioita liian nopean lämpötilan nousun takia.

Aamulla 9.2. ennen keskiviikkoaamun liturgiaa ikoni vietiin vielä uudelleen hetkeksi Kotikirkkoon. Isä Raimo Huttu otti rappukäytävässä ikonin vastaan suitsuttaen, ja ikoni kannettiin kirkkosaliin. Vietettyään taas joitakin tunteja jääkaapissa ikoni vietiin vielä kolmannen kerran Kotikirkkoon, jotta töihin tulleilla työntekijöillä oli mahdollisuus käydä sitä kunnioittamassa. Sitten olikin jo aika konservaattorin pakata ikoni ja matkustaa sen kanssa Valamoon.

Ikoni palasi sitten aikoinaan Uspenskiin ristisaatossa. Mutta nyt ennen kaikkea muistamme kiitollisuudella poliisien työtä ikonin palauttamisessa, ja siunaavin ajatuksin muistamme sitä tunnustusta, joka johti ikonin löytämiseen. Analogi ei siis ollut tyhjillään turhaan: nyt ikonilla on oma kiota eli ikonikaappi. Seurakuntalaisten kärsivällisyys ikonin katoamisen jälkeen palkittiin suurella riemulla!

Markku Salminen
kirkkoherra

 

YouTube-video rukouspalveluksesta ihmeitätekevän Kozelštšanin Jumalanäidin ikonin edessä Uspenskissa 25.3.2020