1.2.2018

Ortodoksisessa kirkossa helmikuun toisena päivänä vietetään Herran temppeliintuomisen juhlaa. Juhlan alkuperän pyhä tapahtuma on luettavissa Luukkaan evankeliumista (Luuk. 2:22-40), jossa Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria tuo Kristuksen Jerusalemin temppeliin. Juutalaisen perinteen mukaan perheen esikoispoika tuotiin pyhitettäväksi temppeliin Jumalan eteen.

Neitsyt Maria kunnioitti Mooseksen lakia, jonka mukaan synnytyksen jälkeen nainen ei saanut astua temppeliin neljäänkymmeneen päivään. Kun synnytyksestä oli kulunut tuo aika, oli äidin puhdistautuakseen Mooseksen lain mukaan mentävä temppeliin ja uhrattava Jumalalle ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa” (Luuk. 2:24).

Neitsyt Maria nöyrästi täytti lain vaatimukset, vaikka ei olisi Kaikkeinpuhtainpana Neitseenä tarvinnutkaan puhdistautumista, olihan hän juuri synnyttänyt Jumalan – Kristuksen, kaiken puhtauden lähteen.

Neitsyt Maria meni temppeliin ja siellä häntä ja Jeesus-lasta oli odottamassa Pyhän Hengen johdattamana Vanhurskas Simeon, jolle Jumala oli luvannut, että ennen kuolemaansa tämä saa nähdä Messiaan, maailman Pelastajan.

Vanhurskas Simeonia sanotaan ”Herran vastaanottajaksi”. Hän sai temppelissä vastaanottaa omaan syliinsä Vapahtajan – Kristuksen. Pyhän Hengen innoittamana Simeon ylisti Jumalaa lausuen:

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29-32).

Tämä Simeonin rukous tai kiitosvirsi luetaan jokaisen ehtoopalveluksen loppupuolella, pyhän saaton jälkeen, jossa kirkkokansan keskuuteen tuodaan saattokynttilä kuvastamaan Kristuksen syntymää maailmaan ja Hänen maailmaan tuomaa valkeuttaan. Simeonin kiitosvirsi luetaan myös jokaisen liturgian jälkeen kiitosrukousten yhteydessä – olemmehan juuri liturgiassa saaneet tulla osallisiksi Kristuksen ruumiin ja veren salaisuudesta eli vastaanottaneet Kristuksen sisimpäämme Herran pyhässä ehtoollisessa.

Kirkon jumalanpalveluksissa on aina kyse Jumalan vastaanottamisesta. Käymme kirkossa ollaksemme yhteydessä elävään Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Vastaanotamme Herran kuulemalla pyhää evankeliumia, ja osallistumalla säännöllisesti Herran pyhään ehtoolliseen. Jumalan sanan on määrä tulla meissä Häneen uskovissa lihaksi, hyviksi teoiksi, lähimmäisten palvelemiseksi, aktiiviseksi osallistumiseksi seurakunnan elämään, Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi.

Herran temppeliintuomisen juhlaan perustuu Ortodoksisen kirkon perinne kastetun kirkottamisesta. Tämän perinteen mukaan lapsi tuodaan kirkkoon neljänkymmenen päivän ikäisenä ja kirkotetaan eli otetaan seurakunnan yhteyteen. Tässä konkretisoituu Ortodoksisen kirkon yhteisöllisyys: jokainen uusi kaste ja kirkotus on paitsi uudelle kristitylle oman elämänsä pääsiäisjuhla myös koko seurakunnalle uskon vahvistus ja todiste elävästä kirkosta.

Pastori Sergei Petsalo

Artikkeli julkaistu uudelleen kirkkovuoden kierron mukaan 2.2.2020.

Kuuntele juhlan tropari ja kontakki

Herran temppelliintuomisen juhlapäivänä 2. helmikuuta vietetään myös Kansainvälistä ortodoksisten nuorten päivää. Tarkista eri puolilla seurakuntaa toimitettavat juhlajumalanpalvelukset jumalanpalveluskalenterista.

Kategoriat Kirkkovuosi