Helatorstaina vietämme Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa

Neljänkymmenen päivän kuluttua pääsiäisestä vietämme Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa, joka on tänä vuonna 29. toukokuuta

Ylösnousemisensa jälkeen Kristus ilmestyi opetuslapsilleen useita kertoja ja vahvisti heidän uskoaan. Neljänkymmenen päivän kuluttua hän nousi opetuslasten nähden Öljymäeltä taivaaseen. Pääsiäisen päätösjuhlaa vietetään helatorstain aattona, mutta juhlakausi jatkuu kaikkien pyhien sunnuntaihin saakka.

Helatorstain juhlan syvempää merkitystä meille avaa rovasti Teo Merras opetuspuheessaan:

”Usein helatorstaina huomiomme keskipisteenä on tuo ihmeellinen tapahtuma, kuinka Jeesus Kristus otettiin opetuslasten luota ylös taivaaseen.

Ja näinhän meidän ihmismielemme toimii. Se toimii juuri sillä tavalla, että me keskitymme siihen, mikä on ihmeellistä, mikä on erikoista, mikä kiinnittää meidän huomiomme. Tässä juhlassa opetetaankin paljon muuta, joka itse asiassa paremmin kertoo vielä tämän juhlan sisällöstä ja sen merkityksestä, miksi me tänään kirkossa vietämme Herran taivaaseen astumisen juhlaa.

Oikeastaan avain, joka itselläni avaa tämän juhlan merkityksen pohdintaa paljon syvällisemmin, on tuo katkelma, jonka kuulimme äsken tuossa apostolin teoissa. Siinä vaiheessa, kun Kristus oli otettu taivaaseen, kaksi valkopukuista miestä ilmestyi ja sanoi, mitä te Galilean miehet siinä tähyilette taivaalle?

Ja sitten voisin jatkaa omin sanoin tuota kertomusta. Ei teidän kannata enää sinne taivaalle tuijottaa. Teillä on tehtävä, joka teille on annettu. Lähtekää nyt toteuttamaan tuolta tehtävää. Tuon tehtävän tekeminen nimittäin ja toteuttaminen ei ole helppoa.

Sen takia me olemme tarvinneet tämän 40 päivän ajan. Ja jälleen kerran apostolin tekojen katkelma paljastaa meille tämän suuren viisauden. Apostolin teoissa äsken kuulemassamme katkelmassa sanottiin, että 40 päivän ajan Kristus monin kiistattomin todistein ilmestyi seuraajilleen ja osoitti olevansa elossa.

Ja tässä on nyt ydin tämän juhla-aiheen todelliseen ymmärtämiseen. Kristus ei ollut kuollut, Jumala ei ollut kuollut. Jumala ei ollut kadonnut maanpäältä mihinkään. Tuo oli se viesti, tuo oli se asia, joka opetuslasten tuli ymmärtää.

Miksi näin ei tapahtunut? Se on erinomaisen hyvä kysymys, mutta toisaalta se on myös esimerkki meille siitä, kuinka me helposti elämässämme lankeamme ja ajaudumme ajattelemaan sellaisia asioita ja sellaisia ajatusmalleja, jotka eivät välttämättä vie meitä oikeaan suuntaan.

Jälleen kerran kuvaavaa on se, että eilisiltana vigilia palveluksessa luettiin Markuksen evankeliumin viimeiset jakeet. Tuo Markuksen evankeliumin 16. luvun jakeet 9-20 oivalla tavalla kertovat siitä, mihin meidän ihmiselämämme lopulta on sitten päätetty.

Siinä Kristus ilmestyy kuolleista ylösnouseena. opetuslasten keskelle ja moittii heitä. Kuinka monta kertaa evankeliumissa me kuulemme ja luemme Kristuksen moitteet meille? Aika harvoin, mutta tuossa kohtaa nimenomaan Kristus ilmestyi ja moittii opetuslapsiaan.

Ja miksi hän moitti opetuslapsiaan? Siksi, että nämä eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseen. Tässä on jotain hyvin merkittävää. Miksi opetuslapset eivät olleet uskoneet?

Koska tuohon heidät oli koko ajan kasvatettu. Tuota kohti heitä oli opetettu ja viety. Kristus oli tehnyt kaikkensa, jotta he ymmärsivät ja ymmärtäisivät, että näin tulee todellisuudessa käymään. Ja siitä huolimatta, kun ensimmäiset ihmiset olivat kertoneet ja todistaneet ylösnousseesta Kristuksesta, nämä eivät uskoneet.

Kristus nousi taivaaseen sen takia, että kirkkoja, kristillinen kirkko ja opetuslapsista alkaen, voisi alkaa suorittaa sitä tehtävää. Se on tehtävää, joka heille oli annettu. Mennä kaikkialle maailmaan, julistaa ylösnousseesta Kristuksesta.

Jos ei usko siihen, että Kristus on noussut ylös jos odottaa ja vaatii itselle jotain omaa henkilökohtaisesta merkkiä, ei tuolta tehtävää voi lähteä toteuttamaan. Opetuslasten oli siis viimein aika kasvaa tuon tehtävän tasalle, lähteä liikkeelle. Aivan samaa asiaa meiltä kysytään. Me olemme 40 päivän ajan julistaneet ylösnouseesta Kristuksesta.

Me olemme huutaneet pääsiäistervehdistä monilla eri kielillä kyllästymiseen saakka. Mutta nyt kysymys tässä juhlassa juuri on se, olemmeko me todella uskoneet sen? Olemmeko me valmiit astumaan siihen tehtävään, johon meidät on kutsuttu?

Olemmeko me valmiit lähtemään itsenäisesti liittyen? Mieleni nousi eräs vertaus, jolla tätä samaa ajatusta voi viedä eteenpäin. Ajatellaan autokoulun oppilasta, joka ajaa harjoitusajoja ja hänen vieressään istuu autokoulun opettaja, joka on valmiina painamaan jarrua, jos jotain tapahtuu.

Olemmeko me siinä tilanteessa lopun elämää vai uskallammeko me lähteä itsenäisesti ajamaan sitä autoa? Kristityt elämässä on kysymys täsmälleen tuosta samasta asiasta. Me voimme jäädä pysyvästi siihen, ikään kuin luottaen siihen, että joku toinen huolehtii aina kaikesta.

Joku toinen painaa meidän elämämme jarrua. Ja sillä tavoin pelastaa meidät vaarasta ja vakavista paikoista. Mutta se ei ole se, mihin meitä on kasvatettu, mihin Raamattu meitä määrätietoisesti johdattaa, mihin se meitä vie eteenpäin.

Meidät on lähetetty aivan samalla tavoin kuin apostoli. Meidän Meidät on lähetetty maailmaan itsenäisinä rohkeasti tekemään sitä työtä, johon meidät on valittu. Ja tällöin ensimmäinen ja ainoa lähtökohta siinä on usko.

Uskommeko me todella siihen vai onko uskomme sillä tavalla pinnallista, että no voihan se olla näinkin, mutta minä nyt luotan siihen, että joku toinen kuitenkin tulee ja näyttää minulle sen. Herran taivaaseen astumisen oli tapahtuva juuri tällä tavoin, niin kuin se tapahtui.

Jotta meille tulisi mahdollisuus. Kristus poistui keskuudestamme aivan samalla tavoin kuin se autokoulun opettaja poistuu sieltä autosta ja sanoo, nyt teidän on lähdettävä itsenäisesti ajamaan. Tähän meitä Herran taivaaseen astumisen juhla johtaa.

Tähän se meitä kutsuu. Se kutsuu meitä ymmärtämään ja näkemään kaiken sen, mikä on jäänyt meidän taaksemme, ja siinä valossa lähtemään eteenpäin tekemään tuota työtä, johon meidät aivan jokainen kristittyinä on kutsuttu.

Aamen.”

 

Rovasti Teo Merras piti opetuspuheen Uspenskin katedraalissa helatorstaina vuonna 2023. Ajattoman luonteensa vuoksi julkaisemme puheen sivuillamme pienin päivityksin.

Kuuntele rovasti Teo Merraksen opetuspuhe vuodelta 2023 Helsingin ortodoksisen seurakunnan Facebook ja Instagram sivuilla. 

 

Seurakunnan itäisen alueen Tikkurilan kirkon sekä Heinolan kirkon temppelijuhlaa vietetään helatorstaina. Juhlan ajankohta vaihtelee pääsiäisen ajankohdan mukaan.

Kuuntele Kristuksen taivaaseenastumisen tropari: