Ortodoksin arkea kuvaajan silmin
Katarina Koskivaaran perheessä on vauhtia. Tänään lapset ovat keksineet leikkiä kankailla, jotka näyttävät vanhoilta verhoilta. Niihin voi vaikkapa kääriytyä
tai niistä voi tehdä hyviä viittoja. Jotta elämä hiljenee hetkeksi, ja äiti voi
puhua vieraan kanssa, 7-vuotias isosisko Aile lupautuu lukemaan kirjaa pikkuveljilleen. Ajatus on kaikkien mieleen, ja rauha laskeutuu Koskivaara-Ilmosten kotiin ison teekupillisen ajaksi.

Katarinan pöydällä on viimeisin Ortodoksiviesti. Nyt hänellä on hetki aikaa
katsoa lehteä ammattilaisen silmin.

- Paljonhan tässä on parannettavaa, mutta kun ajattelee, miten pienellä budjetilla lehteä tehdään, suhteellisen hyvinhän tämä toimii, Katarina kehuu.
Katarina on aiemminkin ottanut silloin tällöin kuvia Ortodoksiviestiin, mutta nyt
hän on lupautunut avustamaan uudistunutta lehteä useamminkin.

- Riiko-poika täyttää pian kolme. Äidin on hyvä alkaa miettiä taas työelämää. Viime vuosina kuvaaminen on jäänyt vähiin. Lähinnä olen kuvannut vain lapsia ja kirkollisia tilaisuuksia. Mieluiten teen rakennettuja kuvia. En ole tarpeeksi häikäilemätön ollakseni hyvä perinteinen lehtikuvaaja.

- Yhdenkin kuvauskeikan tekeminenvaatii tällaisessa elämäntilanteessa aikamoisiajärjestelyjä. Ihan ensimmäiseksi on saatava lapset hoitoon, Katarina kertoo.

Katarinan perheelle Herman Alaskalaisen kirkko Tapiolassa on tärkeä paikka.

- Talvikaudella lähes viikoittain käymme mieheni kanssa palveluksissa. Meitä
helpottaa kovasti se, että liturgian ajaksi lapset voivat olla kerho-ohjaajan kanssa. Perhe on muutenkin aktiivisesti mukana kirkon elämässä Tapiolassa.
Katarina on käynyt mammakerhossa seitsemän vuotta putkeen, mies laulaa
ehtiessään kuorossa ja Aile-tyttö aloittaa syksyllä lapsikuorossa.

Katarina kutsuu itseään hengelliseksi paluumuuttajaksi.

- Minut kastettiin 60-luvulla luterilaiseksi, vaikka isäni oli ortodoksi. En kokenut
luterilaista kirkkoa omakseni. Olin täysin passiivinen kirkon jäsen. Vähän yli kolmekymppisenä, ennen naimisiin menoa, esi-äitien usko alkoi kiinnostaa. Tie ortodoksisuuteen löytyi karjalaisuuden kautta.

Mies liittyi kirkkoon myöhemmin, mutta siitäkin on jo niin paljon aikaa, että
iltarukous ja ruuansiunaaminen ovat itsestäänselvyyksiä Katarinan perheen
elämässä.

TEKSTI JA KUVA TIINA MAKKONEN


MEIKÄLÄISIÄ

Nimi: Katarina Koskivaara-Ilmonen
Asuu: Espoon Tapiolassa
Perhe: Lapset Aile 7 v, Pekko 4 v. ja Riiko 2 v. seka aviomies Tommi
Ammatti: Kotiaiti, taideopettaja ja kuvataiteilija, valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvaajaksi Kirkossa tarkeinta: Yhteisollisyys, ettei ole yksin uskonsa tai epailynsa kanssa.

klikkaamalla suurempaan kuvaan

Ortodoksiviesti 6 / 2010