Pääsiäisyönä, aamupalveluksen lopussa, ennen liturgian alkua, luetaan ortodoksisissa kirkoissa ympäri maailmaa pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna. Pääsiäiskirkon tungoksesta ja hälinästä huolimatta, saarnan riemukas sävy jää tuskin keneltäkään huomaamatta. Mutta mitä Krysostomoksen saarna oikein pitää sisällään?
Kun saarnaa tarkastelee, huomaa, että se rakentuu muutaman keskeisen raamatullisen teeman ympärille.
”Jokainen, joka kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä ihanasta, kirkkaasta juhlasta. Jokainen uskollinen palvelija käyköön riemuiten Herransa iloon.”
Näin pääsiäissaarna alkaa. On niitä, jotka ovat palkkansa ansainneet. Näin ajattelee saarna, näin ajattelee Kristus, jonka vertaukseen talenteista tässä viitataan (Matt. 25:14-35). Vertauksessa puhutaan siitä, kuinka Jumalalta saadusta lahjasta on pidettävä huolta. Hyvä ja luotettava Jumalan palvelija on enentänyt lahjaansa ja saa sen takia kuulla: ”Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21, 23)
”Jokainen paastoten kilvoitellut saakoon nyt denaarinsa.” Sanan denaari kautta päästään seuraavaan saarnan käyttämään raamatulliseen kertomukseen. Jeesuksen vertauksessa viinitarhan työmiehistä jokaiselle luvataan palkaksi yksi denaari.(Matt. 20:1-16) Suurta paastoa huolellisesti noudattanutta verrataan saarnassa niihin vertauksen työmiehiin, jotka olivat tehneet työtä aamusta lähtien. He ovat denaarinsa ansainneet. Onneksi asia ei jää tähän, ei saarnassa eikä Jeesuksen vertauksessakaan. Molemmissa
kaikki edes vähän työtä yrittäneet saavat yhden denaarin, kaikki ovat tervetulleita Herran ilojuhlaan.
Saarna noudattaa vertauksen rakennetta: jotkut ovat ahertaneet päivän ensimmäisestä tunnista, toiset kolmannesta, toiset kuudennesta tai yhdeksännestä. Yhdennellätoista hetkellä saapuneet ehtivät tehdä työtä vain tunnin. Silti denaari on myös heidän, sillä ilojuhlan isäntä haluaa näin: ”Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman.” (Matt. 20:14)
Tähän mennessä käytetyt Jeesuksen vertaukset puhuvat taivaan valtakunnasta, joka täydessä voimassaan toteutuu viimeisen tuomion jälkeen, tämän maailman päätyttyä. Silloin denaarit jaetaan, silloin astutaan Herran iloon. Kun vertauksia kuitenkin käytetään saarnassa pääsiäisyön iloisessa loisteessa, on ikään kuin taivaan valtakunta olisi jo tullut. Kaikki me kirkkoon kokoontuneet saamme kuulla vapauttavat sanat: ”Tule herrasi ilojuhlaan!”
”Nauttikaa kaikki näistä uskon pidoista.”
Jeesuksen vertauksissa taivaan valtakuntaa verrataan usein pitoihin: ”Idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” (Matt. 8:11) Ajatus Jumalan valtakunnasta pitoina oli yhteistä israelilaista ainesta. Kun Jeesus oli aterialla erään fariseusten johtomiehen kodissa, yksi pöytävieraista huudahti: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” (Luuk. 14:15) Siitäkin oltiin yhtä mieltä, että tuleva ateria pidetään, kun kuolema on kukistettu. Syy muuten tuntemattomaksi jääneen pöytävieraan huudahdukseen oli se, että Jeesus oli puhunut tulevasta valtakunnasta, jolloin ”vanhurskaat herätetään kuolleista.” (Luuk. 14:14).
Jo 700-luvulla e.Kr. profeetta Jesaja lausui seuraavan ennustuksen: ”Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:ydinrasvalla maustettuja herkkuja,kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.” (Jes. 25:6-8)
Herättäessään Kristuksensa kuolemasta Jumala on repäissyt pois kuoleman verhon, jotta voisi valmistaa pidot kaikille kansoille.
Pääsiäissaarnan käyttämä kuva uskon pidoista rakentuu perinteeseen, jonka juuret ovat Israelin kansan odotuksessa Jumalan valtakunnan toteutumisesta. Pääsiäisyönä paasto on jo takanapäin, odotus on ohi. Pidot ovat alkaneet.
Tuhlaajapoikien juhla
Uskon pidot ja ajatus Jumalan armeliaisuudesta liittyvät pääsiäissaarnassa toisiinsa. Avainsana on ”syöttövasikka”, sana, joka jossakin suomennoksessa on jätetty pois. Silloin kirkkokansalle vakuutetaan, ettei kenenkään tarvitse poistua nälkäisenä, ”sillä juhlaruokaa on paljon”. Oikea käännös kuuluu: ”Syötettyä vasikkaa tarjotaan yltäkyllin.” Alkuteksti puhuu siitä nimenomaisesta syöttövasikasta, jota tarjottiin kaiken tuhlanneelle poikaraukalle, kun hän nöyränä oli saapunut isänsä taloon (Luuk. 15:11-32).
Kun pitojen runsasta pöytää kuvaillaan sanalla syöttövasikka, tarkoitus on, että kuulija palauttaa mieleensä kertomuksen tuhlaajapojasta, joka hänkin saapui Herran iloon vasta yhdennellätoista hetkellä.
Sekä vertauksessa viinitarhan työmiehistä että vertauksessa tuhlaajapojasta Jumalan armeliaisuus ei kaikkia tyydytä. Aamusta saakka työtä tehneet nostivat metelin, kun huomasivat yhdennellätoista hetkellä työhön saapuneiden saaneen saman denaarin. Tuhlaajapojan isoveli taas ei halunnut hyväksyä isän valmiutta ottaa pikkuveli vastaan iloiten, pidot järjestämällä. Mistä on kyse?
”Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ’Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan’.” (Luuk. 15:1-2) Tämän moitteen takia Jeesus esitti vertauksensa tuhlaajapojasta. Jeesuksen ja fariseusten keskinäisen kiistan syynä ei ollut erimielisyys synnin todellisuudesta eikä Jumalan armeliaisuudesta. Kysymys kuului pikemmin, miten syntinen palautetaan armeliaan Jumalan yhteyteen.
Käyttäytymisellään Jeesus antoi ymmärtää, että yhteys palautetaan hänen kauttaan, välittömästi. Tuhlaajapoikavertaus toteutui, kun Jeesus otti vastaan syntiset. Fariseukset ja lainopettajat ymmärsivät ehkä kaikista parhaiten Jeesuksen henkilön esittämän haasteen: tuonko välityksellä Jumalan valtakuntaan?
Myös yhteinen ateria syntisten kanssa ilmaisi tämän Jeesuksen tuoman haasteen. Kuten jo todettua, Israelin ajatusmaailmassa aterialla oli merkitys Jumalan valtakunnan esikuvana. Jeesuksen ateriayhteys syntisten kanssa viestitti, että ”taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:17) Aterioimalla hänen kanssaan, tuhlaajapojat ja -tyttäret saivat maistaa valtakunnan lahjoja, Jumalan Pojan pelastavan läsnäolon kautta.
Pääsiäisyönä mekin olemme aterialla, jotkut ensimmäisestä hetkestä työtä tehneinä, monet vasta myöhemmin työhön ryhtyneinä. Kaikille pääsiäissaarna julistaa: ”Pöytä on katettu, nauttikaa siitä kaikki.” Juhlimalla kuoleman kukistumista Kristuksen ylösnousemuksessa, me emme vain mielessämme usko tämän ihmeen tapahtuneen – me osallistumme ateriaan. Ehtoollisjonoon liittymällä, me kuljemme kohti häntä, joka maan päällä vaeltaen otti vastaan syntiset, elämänsä lahjat tuhlanneet.
”Tuonela katkeroitui, kun se kohtasi alhaalla sinut.” (Jes.14:9)
Vasta nyt, kohti retorista huipennustaan kohoten, pääsiäissaarna siirtyy ylistämään kaiken edellä olevan syytä: Kristuksen ylösnousemusta. ”Tuonelaan kulkenut on ryöstänyt tuonelan”, todetaan. Joskus on käännetty: ”Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.” Mutta teksti ei puhu hävittämisestä, vaan ryöstämisestä.
Kuten kreikkalaisessa mytologiassa niin nytkin Tuonela personifioidaan. Saarnassa Tuonela on vihollinen, joka ryöstetään ja pannaan ”kahleisiin”, vihollinen, joka katkeroitui tappioistaan, kun kohtasi Voittajansa omalla maaperällään.
Tässäkin todennäköisesti käytetään raamatullista kuvaa. Kun fariseukset väittivät Jeesuksen paholaisen voimalla karkottavan demoneja, Jeesus totesi, että vain tätä vahvempi pystyy siihen. ”Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet.” (Luuk. 11:21-22) Pääsiäisenä juhlimme, että Kristus osoittautui kuolemaa vahvemmaksi.
Näin päästään saarnassa apostoli Paavalin riemukkaaseen huudahdukseen: ”Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi?” (1. Kor. 15:55) Paavali lainaa sanat profeetta Hoosean kirjasta (Hoos. 13:14).
Ennen Hoosean sanoja, Paavali lainaa toista Vanhan testamentin sanontaa: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu” (1. Kor. 15:54; Jes. 25:8). Kyse on samasta, edellä esitetystä Jesajan kohdasta, joka kuten nähtiin luo taustan pääsiäissaarnan kuvaukselle Kristuksen ylösnousemuksen juhlasta pitoina.
Paavali lainaa näitä kohtia, kun hän kuvailee tulevaa Jumalan valtakuntaa, silloin ”kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen.” (1. Kor. 15:54) Pääsiäisyönä juhlimme jo tulevaa, sillä ”Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20)
Näihin sanoihin pääsiäissaarna päättyy. Meitä kehotetaan uskomaan Paavalin tavoin, että Kristuksen ylösnousemus merkitsee katoamattomuutta meillekin. Voimme sen kokea jo pääsiäisyönä.
Uskon pidoissa tarjotusta Leivästä jo Ignatios Antiokialainen 100-luvun alussa kirjeessään Efeson kristityille tiesi todeta: se ”on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky kuolemalle, jotta me aina eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa” (Ign. Eph. 20:2).
| |
|
